Jenni Haukio sai elämältä harvinaisen tehtävän tasavallan presidentin puolisona. Nyt nämä vuodet ovat
päättymässä. Runoilija ja valtiotieteiden tohtori katsoo eteenpäin odottavin mielin.
Sitä mikä on toiselle pyhää, tulee aina kunnioittaa
Lapsuudenkoti luo pohjan elämälle. Millaisia eväitä se antoi Jenni Haukiolle?
– Olen saanut kotoa myönteiseen keskittyvän elämänkatsomuksen sekä ennen kaikkea ymmärryksen siitä, että jokainen ihminen on tasavertainen. Jokaisen elämä on yhtä arvokas. Ja sitä, mikä on toiselle pyhää, tulee aina kunnioittaa, Haukio kertoo.
Tommy Tabermannin runossa sanotaan: ”On vain yksi elinehto. Värisevää sielua ei saa tallata.”
– Se kytkeytyy ihmisen heikkouteen, joka on meissä kaikissa. Sen edessä on hyvä olla armollinen, itseämme ja muita kohtaan.
– Oma ydinperhe, vanhemmat ja isoveli sekä isovanhemmat sisaruksineen olivat tärkeitä ihmisiäni.
– Kävin peruskoulun musiikkiluokilla, ja tuohon aikaan 1980- ja 1990-luvuilla koulussa opeteltiin vielä laajasti virsiä. Monet suomalaisen virsikirjan rakastetuimmista kappaleista osaan yhä ulkomuistista.
Jenni Haukio on puhunut siitä, miten arvokkaan työn sotaveteraanit ovat tehneet. Isoisät olivat käyneet sodan ja toinen isotädeistä oli lotta. Lapsuudessaan Haukio kuuli isotätinsä kertovan lottien työstä ja myös heidän arvoistaan.
Suomessa on sukupolvi sukupolvelta tehty uhrauksia ja työskennelty voimia säästämättä, niin että lapsilla ja lastenlapsilla olisi paremmin. Siihen ketjuun Jenni Haukio haluaa omalla elämäntyöllään liittyä.
Rakkaat kirjat
Kirjat ovat olleet Jenni Haukion elämässä aina. Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin syntyi varhain.
– Kiinnostuin yhteiskuntatieteistä jo lukioikäisenä, ja hakeutuminen valtio-opin opintoihin Turun yliopistoon oli luonnollinen jatkumo tälle politiikkaa ja vaikuttamista kohtaan heränneelle kiinnostukselleni. Puoluetoiminnan ja politiikan erilaisissa luottamus- ja ammattitehtävissä toimin sittemmin vuosia, ja joulukuussa 2023 väittelin valtiotieteiden tohtoriksi Helsingin yliopistolla aiheenani puolueiden digitaalisen kampanjoinnin strategiset ulottuvuudet. Toisena suurena mielenkiinnon kohteenani on jo lapsuudesta saakka ollut kirjallisuus – lukeminen ja kirjoittaminen.
Kirjat tulivat tutuiksi jo lapsuuskodissa
– Minulle luettiin runsaasti ääneen jo varhaislapsuudessa, ja kävimme säännöllisesti Porin kaupunginkirjastossa. Luin valtavan paljon ja laaja-alaisesti. Myöhemmin aloin itsekin kirjoittaa.
Jenni Haukio on julkaissut useita runokokoelmia. Vuosina 2012–2022 hän toimi Turun kirjamessujen ohjelmajohtajana.
Kirjojen avulla voimme prosessoida keitä olemme, mistä tulemme ja minne olemme menossa, Haukio sanoo.
– Lempirunoilijoita minulla on lukuisia, esimerkiksi Eeva Kilpi, Eeva-Liisa Manner, Hannu Salakka, Risto Ahti, Mirkka Rekola ja Helena Anhava.
Luonnon ystävä
Mitä luonto merkitsee? Olette puolisosi kanssa kumpikin luonnon ystäviä ja asetuitte Karjalohjalle kauniin Puujärven rantaan. Miten olette viihtyneet?
– Olen jo lapsuudesta saakka viihtynyt erinomaisesti luonnossa, ja luonnosta pääsemme nauttimaan myös Karjalohjalla etenkin kesäkuukausina. Luonto merkitsee minulle ennen kaikkea rauhaa ja virkistystä. Toisaalta se myös inspiroi ja innoittaa esimerkiksi luovaan kirjoittamiseen.
Jenni Haukio tunnetaan eläinten ystävänä, ja presidenttiparin Lennu-koira tuli suomalaisille tutuksi. Lennun kuolema oli suuri suru, josta Haukio kertoo keväällä ilmestyneessä kirjassaan.
Jokainen koiran tai yleensä lemmikin omistaja tietää, miten paljon tunnetta suhteeseen sisältyy.
Haukio kuvaa ihmisen ja koiran välistä selittämätöntä yhteyttä, eikä tässä yhteisymmärryksessä tarvita edes sanoja.
Ilmastonmuutos ja lajikato huolestuttavat häntä. Pitäisi pystyä tinkimään jostakin, jotta ihminen voisi tulevaisuudessakin hyvin. Luonnon riistämisessä on jo edetty niin pitkälle, että sieltä on vaikea tulla taaksepäin, hän miettii.
Onko Karjalohjan kirkko tai Pyhän Laurin kirkko Lohjalla tullut tutuksi?
– Karjalohjan kirkon pihamaalla olen käynyt iltakävelyllä, mutta sisälle kirkkoon en ole vielä ehtinyt. Toivottavasti upea, kaunis kirkko tulee myöhemmin lähemmin tutuksi, Jenni Haukio vastaa.
Presidentti Sauli Niinistö toivottaa uudenvuoden puheensa päätöksenä Jumalan siunausta. Haukio on evankelisluterilaisen kirkon jäsen ja kristillinen kulttuuriperintö on hänelle hyvin tärkeä. Omaan uskoonsa liittyvistä kysymyksistä hän ei halua puhua, koska ne ovat hyvin henkilökohtaisia asioita.
Tärkeintä elämässä
Elämä toi Jenni Haukiolle harvinaisen tehtävän tasavallan presidentin puolisona.
– Se on ollut minulle suuri ilo ja kunnia. Oman maan edustamista merkittävämpää luottamustehtävää on vaikea kuvitella. Mieleen jäävät pysyvästi lukuisat kohtaamiset eri-ikäisten suomalaisten kanssa erilaisissa yhteyksissä sekä lukuisat tavatut valtionpäämiehet puolisoineen.
Keväällä ilmestyneessä kirjassaan Sinun tähtesi täällä kirjailija muistelee erityisellä lämmöllä Barack ja Michelle Obamaa.
Kultarantaa Haukio kutsuu kulttuurihistorialliseksi aarteeksi. Hän on iloinen siitä, että on saanut viettää sellaisessa paikassa niin monta kesää.
Nyt, kun nämä vuodet ovat pian ohi, mitä hän toivoo?
– Saada elää terveenä ja tehdä työtä, jonka kokee sisältörikkaaksi ja merkitykselliseksi, on toiveissani tulevaisuudelle. Saada viettää vapaa-aikaa itselle läheisten ja rakkaiden harrastusten parissa.
– Tärkeintä elämässä on oma lapsi ja oma perhe. Pian vietämme perinteistä suomalaista joulua, jossa tärkeintä on olla yhdessä perheen kanssa.
Mäntyniemi saa pian uuden isännän tai emännän. Jenni Haukio ei usko jäävänsä varsinaisesti kaipaamaan mitään, sillä ihminen saa aina pitää mukanaan jotakin siitä, mitä rakastaa, henkisenä pääomanaan ja muistoissaan. Pohjimmaltaan elämässä on kysymys luopumisesta. Kun tämän ymmärtää, elämästä tulee helpompaa.
Teksti Liisa Mantere
Kuva Matti Porre/presidentin kanslia
Katselin televisiosta Lotta Svärd -järjestön satavuotisjuhlamessua Helsingin Tuomiokirkossa lokakuussa 2021. Saarna on jäänyt mieleeni. Sen piti tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio. Hän puhui lotista kauniisti, selkeästi ja kunnioittavasti, ja myös henkilökohtaisesti. Lohjan seurakunnan 700-vuotisjuhlien kunniaksi Lohkare-lehti sai häneltä haastattelun, joka pohjautuu sähköpostitse käytyyn keskusteluun.