Anna-Mari Kaskinen teki aloitteen seurakuntalehden perustamisesta, muistelee emerituskirkkoherra Kaiku Mäenpää. Asiasta keskusteltiin, tiukkaankin, mutta Anna-Mari puolusti rohkeasti ehdotustaan. Lehdestä tuli Lohkare.
Anna-Mari ja Pekka Kaskinen olivat muuttaneet Lohjalle 1993. Pekka Kaskinen aloitti työt Lohjan seurakunnan pappina vuonna 2003; sitä ennen hän työskenteli muun muassa Vivamon johtajana.
Anna-Mari Kaskinen oli saanut ajatuksen, että Lohjan kokoisessa, laajassa seurakunnassa olisi hyvä olla seurakuntalehti. Hän asettui ehdolle seurakuntavaaleissa ja hänet valittiin kirkkovaltuustoon. Jo työnsä alussa hän teki aloitteen lehden perustamisesta.
Lohjan seurakunnan alue oli jo tuolloin laaja, toimipisteitä useita. Oman, jokaiseen kotiin jaettavan lehden tavoitteena oli toimia yhdyssiteenä seurakuntalaisiin täydentäen ilmoitustauluilla ja lehdissä julkaistuja ilmoituksia.
Suuremmat seurakuntayhtymät olivat jo pitkään julkaisseet omia tiedotuslehtiään, Lohjan kokoiset seurakunnat eivät niinkään. Lohja oli tehnyt rohkean päätöksen.
Sähköistä tiedonvälitystä oli jonkin verran, lähinnä yritysten käytössä, mutta internet oli vasta tulossa. Lohkareesta tuli tabloid-kokoinen, painettu julkaisu.
Neljä kertaa vuodessa
Lohkareen julkaisuaikataulu jaksotettiin kirkkovuoden tapahtumien mukaan: kevätnumero ilmestyy pääsiäisen kynnyksellä, kesänumero juhannuksen aikaan, syyslehti käynnistää syksyn toimintakauden ja joulunumero kokoaa yhteen joulun ja uuden vuoden tapahtumat.
Lohkareen päätoimittajana on aina ollut – itseoikeutetusti – kirkkoherra. Ensin tehtävää hoiti Kaiku Mäenpää, ja vuodesta 2011 alkaen sitä on hoitanut Juhani Korte.
Seurakunnalla ei vielä tuolloin ollut nimettyä tiedottajaa, joten toimitussihteerin tehtävät lankesivat aluksi Anna-Mari Kaskiselle. Pekka Kaskinen oli harrastanut valokuvausta, ja hänestä tuli lehden ensimmäinen kuvaaja.
Anna-Mari Kaskinen työskenteli Lastenmaa-lehdessä. Suosittu Kysy Pekka-papilta-palsta, jossa lasten kysymyksiin annettiin vastauksia, tuli myös Lohkareeseen.
Lohkareen toimitus oli ensimmäiset neljä vuotta meillä kotona.
nauraa Anna-Mari Kaskinen
Ensimmäinen lehti pääsiäisenä 2004
Uusi lehti sai komean alun: ensimmäisessä numerossa, joka ilmestyi pääsiäisen aikaan, päätoimittaja Kaiku Mäenpää linjasi lehden tavoitteita, Lohjan kaupunginjohtaja Juhani Rinne kirjoitti Pyhän Laurin kirkon ja seurakunnan merkityksestä lohjalaisuudelle, lohjalaisia haastateltiin pääsiäiseen liittyvistä ajatuksista.
Lehdessä oli myös Espoon hiippakunnan piispan Mikko Heikan tervehdys.
Herra on kuuloetäisyyden päässä.
Heikka kirjoitti
Lehden kansikuvana oli Pekka Kaskisen otos lapsista kokoontuneena kirkon oven eteen tulppaanit käsissään.
Anna-Mari Kaskisen idearikkaus ja luovuus saavat Kaiku Mäenpäältä kiitosta.
Anna-Mari tuli toimituskunnan kokoukseen ja otti esiin ison paperin, johon oli koonnut suunnitelmiaan. Hänellä tuntui olevat loputtomasti ideoita ja ajatuksia. Lehteä oli helppo tehdä.
Seurakunta jatkaa perustajien hengessä
Kun Pekka Kaskinen vuonna 2009 siirtyi kirkkoherraksi Helsinkiin, Anna-Mari Kaskinen luopui lehden toimitussihteerin tehtävistä. Hänen seuraajakseen tuli Leena Anttila ja kuvaajaksi saatiin Seppo Paldanius. Kaskisen perhe oli tutustunut Paldaniukseen Vivamossa. Lohkareen toimitus siirtyi Lohjan seurakunnan tiloihin.
Toimitusneuvostossa oli alkuvuosina Tuuli Linteri, äidinkielen opettaja, joka aluksi oikoluki tekstejä mutta myös kirjoitti niitä.
Lehden suunnitteleminen oli innostavaa, kuudentoista sivun kokonaisuus saatiin hyvin täytettyä. Sisältöä laativat niin seurakunnan työntekijät kuin vapaaehtoiset avustajatkin.
Kirkkoherra Kaiku Mäenpää piti lehdessä Areiopagi-palstaa.
Areiopagi on kukkula Ateenassa, Akropoliin lähellä. Siellä toimi antiikin aikaan tuomioistuin ja siellä myös keskusteltiin uskonnon ja tiedon kysymyksistä.
selvittelee Mäenpää
Lohkareen Areiopagi-sivulla Mäenpää keskusteli eri alojen vaikuttajien kanssa. Haastateltavia oli vuosien varrella useita. Anna-Mari Kaskinen luettelee esimerkkejä: professori Markus Olin, kirjailija ja pappi Jaakko Heinimäki ja opettaja Jussi Patinen.
Aiheissa näkyi Kaiku Mäenpään laaja yleissivistys ja humaani ote.
Lohkareen ulkoasun ja taiton peruslinjat suunnitteli graafikko Jaana Mattila Suomen Kirkko-Mediat Oy:stä. Tämä yritys oli myös lehden ensimmäinen kustantaja.
Myöhemmin Jaana Mattila kirjoitti, että Lohkare oli lehtenä hyvin konseptoitu ja siihen oli helppo tarttua.
Anna-Mari Kaskinen kertoo
Koko perheen lehti
Lohkareen avulla haluttiin tavoittaa kaikenikäiset seurakuntalaiset: Lapsille oli oma palstansa Muruset. Kouluikäisten palstan nimeksi otettiin rohkeasti Soraäänet.
Lohkare on aina ollut kaikille seurakuntalaisille tarkoitettu julkaisu. Sen sisältö kattaa elämän eri osa-alueet, ja elämän tärkeitä käännekohtia käsitellään lohjalaisesta näkökulmasta.
Lehden sivuilla ovat tulleet tutuiksi niin seurakuntalaiset kuin seurakunnan työntekijätkin. Lohkare on otettu hyvin vastaan, kritiikkiä ei juuri ole tullut.
lehdet olivat 16-sivuisia, myöhemmin lehden sivumäärä pieneni kahteentoista ja nykyinen, ilmaisjakelulehden mukana toimitettava Lohkare on 8-sivuinen. Lehden kustannuksista suurimmat ovat painatus ja jakelu.
Lukijat arvostavat Lohkaretta
Lohjalainen tilitoimistoyrittäjä Juhani Viljanen on 20 vuoden ajan ollut Lohkareen uskollinen lukija.
Minulle Lohkare on yhtä tärkeä kuin paikallislehdet. Taidan olla aika huono television katsoja, iltaisin on mukava tutkia lehtiä, myös Lohkaretta. Lohkareen sivuilla on tuttuja lohjalaisia. Olen kiinnostunut seurakunnasta, sen elämästä. Lohkareessa on hyvä tasapaino hengenelämän ja muun sisällön välillä.
Se, että Lohkareen sivumäärää on supistettu, ei hämmästytä kokenutta tilimiestä. Talouden realiteetit voivat olla ankaria.
On tärkeää, että lehden julkaiseminen kaikesta huolimatta jatkuu. Lohkareesta saa tietoa koko laajan Lohjan seurakunnan tapahtumista. Varsinkin joulun aikaan luen ohjelmatiedot tarkkaan. Olemme perheen kanssa käyneet muissakin kirkoissa, esimerkiksi laulamassa joululauluja Sammatissa.
Viljanen kertoo
Alueseurakunnista uutta sisältöä
Kun Lohjan kaupunkiin liitettiin Sammatin, Karjalohjan ja Nummi-Pusulan kunnat, myös seurakunnan alue laajeni. Perinteikkäistä, pienistä seurakunnista tuli Lohjan alueseurakuntia. Tulisiko Lohkareesta koko ison alueen lehti?
Pienten seurakuntien alueella julkaistu paikallislehti, Ykkössanomat, oli lopettanut, omalle tiedotuslehdelle oli selkeä tarve. Karjalohjan alueneuvosto esitti vetoomuksen Lohkareen puolesta.
muistelee Anna-Mari Kaskinen
Alueseurakuntien myötä Lohkareen merkitys korostui. Lohkareen sivuilla esitellään alueiden toimintaa ja kulttuuria. Anna-Mari Kaskinen on tästä hyvillään.
Tutustuin Sammattiin ja sammattilaisiin, kun vuonna 2002, Elias Lönnrotin syntymän 200-vuotisjuhlan kunniaksi, toteutettiin Paikkarin poika -näytelmä. Myöhemmin näytelmä sai jatko-osan Vaeltaja.
Alueseurakunnat ovat juurevia, oman kulttuurinsa omaavia seurakuntia. Niiden kautta on saatu paljon uusia kontakteja, uusia ystäviä.
Seurakuntien yhdistyminen toi Lohkareelle mahdollisuuksia, sen merkitys yhdyssiteenä vahvistui. Tiedot alueseurakuntien tapahtumista löytyvät Lohkareesta, ja alueiden tilaisuuksiin, juhliin ja konsertteihin ovat kaikki seurakuntalaiset tervetulleita.
Lohkareen linja pitää
Lohkare ilmestyy edelleen neljä kertaa vuodessa. Se jaetaan talouksiin ilmaisjakelulehden välissä, lehden voi noutaa seurakunnan toimipisteistä ja Lohkare on luettavissa myös sähköisessä muodossa. Pelkästään verkossa julkaistavaan Lohkareeseen eivät Anna-Mari Kaskinen eikä Kaiku Mäenpää usko. Lohkare on kaikkien seurakuntalaisten lehti, eikä kaikilla ole pääsyä internetiin.
Lehteen on koottu kattavasti tietoa seurakunnan ohjelmista, se muistuttaa tapahtumista esimerkiksi juhlapyhien aikana.
Sähköinen viesti voi unohtua ja jäädä sivuun, mutta Lohkare pysyy.
teksti Liisa Laurila, kuva Matti Pirhonen
Monimerkityksinen, ilmeikäs Lohkare
Anna-Mari Kaskinen kertoo Lohkare-nimestä:
- Lohkare viittaa Lohjaan, kaupungin historiaan ja perinteikkääseen kaivosteollisuuteen.
- Pyhän Laurin kirkko on lohkareista rakennettu, kivi kiveltä.
- Jokaisella on elämässä oma tehtävänsä, oma lohkareensa.
- Pääsiäisen aikaan Lohkare viittaa myös ylösnousemukseen, Jeesuksen hautaan, jonka ovelta suuri lohkare vieritettiin pois.