Milleniumvuonna 2000 Lohjan Pyhän Laurin kirkossa esitettiin Lohjanseudun vaiheista kertova musiikkinäytelmä Laurentiuksen aarteet, koska Lohja on ”Lauri” -paikkakunta. Yli 500-vuotias Pyhän Laurin kirkko on diakoni Laurentiukselle omistettu. Lohja 700 juhlavuoden merkeissä näytelmä esitetään uudelleen Pyhän Laurin kirkossa.
-Kirkko antaa näytelmälle upean taustan. Näytelmän jotkut kohtaukset ovat tapahtuneet kirkossa oikeasti. Äänentoiston kannalta paikka tosin on haasteellinen, mutta onneksi meillä on käytettävissä nykyajan tekniikka, toteaa näytelmän käsikirjoittaja ja laulujen sanoittaja Anna-Mari Kaskinen.
Draaman kaareen sijoittuva musiikki on tehty tätä nimenomaista tarinaa varten. Musiikin on säveltänyt Jaakko Löytty, ja sen sovitti vuonna 2000 Peter Grans. Tänä vuonna musiikin harjoittaa ja sitä johtaa Lohjan lukion musiikin lehtori Matteus Mykkänen. Koreografiat on laatinut Anna Levy. Ohjauksesta vastaa Arto Myllärinen, joka ohjasi näytelmän myös vuonna 2000.
-Tätä on raikasta tehdä. On ilo katsella nuoria, miten innossaan he ovat ja avoimia kaikelle. Nuorissa on edelleen tulevaisuus, Myllärinen iloitsee.
Musiikkia ovat toteuttamassa Lohjan musiikkiopiston 7-11-vuotiaiden Lartina-kuoro Pauliina Kallion johdolla sekä Lohjan Yhteislyseon lukion kuoro ja orkesteri.
Näytelmä toteutetaan vapaaehtoisvoimin. Esiintymässä on väkeä Lohjalta, Nummelta, Pusulasta ja Siuntiosta, Vihdistä sekä joitakin kauempaa tulleita.
-Meillä on monia sellaisia tekijöitä, jotka olivat mukana jo 23 vuotta sitten, ja myös aivan uusia, kaikenikäisiä pienistä lapsista 70-80-vuotiaisiin. Se on rikkautta, Myllärinen toteaa.
Puvustuksesta vastaa Maria-Liisa Pakalén. Pukuja on lähtöisin tyttären häistä, joiden teemana oli keskiaika. Näyttelijät ovat myös kaivaneet omia vaatekaappejaan.
-Iso kiitos myös Lohjan Teatterin puvustamolle, josta löytyi monet roolivaatteet, Olli Pakalén huomauttaa.
Näytelmä alkaa Roomasta vuonna 258 diakoni Laurentiuksesta. Kristinuskon historia Lohjalla juontuu 1200-luvulle. Kirkko rakennetaan 1400-luvun lopulla ja pian uusi usko voittaa. Näytelmä päättyy vuoteen 1918, rauhaan ja sovintoon.
-Voi vain ihmetellä, millaisia virtauksia Lohjalla on ollut ja keitä kaikkia vaikuttamassa, esimerkiksi Kustaa Vaasa ja Juhana Herttua. Paavikin on joskus ollut kiinnostunut siitä, kenestä tulee Lohjan kirkkoherra. On löytynyt yllättäviä yhteyksiä. Lohja on ollut todella merkittävä paikkakunta, Kaskinen mainitsee.
Näytelmän peruskysymys on: Keitä olivat Laurentiuksen aarteet 200-luvun Roomassa, joita hän henkensä uhalla vaali? Keitä he ovat olleet vuosisatojen ajan?
Kohtauksissa käsitellään eri näkökulmista, miten ihmisiä historian virrassa on kohdeltu, ja millaista vallankäyttöä he ovat kohdanneet.
-Se mikä on mielenkiintoista on näytelmän alku ja loppu ja koko tarinan kaari, josta huomaa, ettei ole mitään uutta auringon alla: Hyvän ja pahan välistet jännitteet, ja ihmisen pimeä puoli. Ihminen tekee yhä samoja virheitä, ja vieläpä jalostaa niitä, ohjaaja toteaa.
Käsikirjoittajan ajatuksena on, että näytelmän jälkeen itse kukin miettisi, keitä Laurentiuksen aarteet voisivat olla tänä päivänä.
Näytelmässä on vahva kristinuskon ydinsanomasta nouseva pohjavire. Jokainen ihminen on ainutlaatuisen arvokas.
Ohjaaja haluaa luoda näytelmällä valoa pimeään.
Tässä ajassa on niin paljon pimeyttä ja rikkinäisyyttä. Sitä suuremmalla syyllä sytytetään toivon valoa ja juhlitaan kirkkoa ja elämää. 700-vuotiasta Lohjaa kannattaa juhlia!
Teksti ja kuvat Leena Anttila