Suuri tuntematon Adolf von Becker

Vuonna 1882 Adolf von Becker kirjoittaa ystävälleen: ”Olisin jo lähtenyt Pariisista, jos minun ei olisi ollut pakko maalata täällä alttaritaulua Ukko Lönnrotille. Taulu on nyt lähestulkoon valmis”.
Sammatin kirkon alttaritaulu asetettiin paikoilleen kevättalvella 1883.
Taulu on Elias Lönnrotin (9.4.1802–19.3.1884) lahja kotikirkolleen, nuorimman tyttärensä Tekla Natalian muistoksi. Tekla (23.9.1860–22.3.1879) oli menehtynyt tuberkuloosiin 18-vuotiaana. Tekla oli isälle perheen neljästä tyttärestä kaikkein kaunein, rakkain ja läheisin.
Elias Lönnrotin ja hänen perheensä muisto elää Sammatissa. Kirjasto ja kansakoulu ovat Lönnrotin perustamia, hän myös tuki niitä taloudellisesti.
Kirkkosalia oli korjattu vuoden 1879 suuressa remontissa, johon Elias Lönnrot oli osallistunut sekä mesenaattina että neuvonantajana. Hän tunsi Suomen kirkkoja, sillä harva aikalainen oli perehtynyt kotimaansa kohteisiin yhtä hyvin kuin Lönnrot. Matkoillaan hän tapasi pappeja ja kävi kirkoissa, hänellä oli yhteyksiä ja hän teki yhteistyötä sivistyneistön ja vaikuttajien kanssa. Elias Lönnrot osasi verkostoitua.
Arvokkain kotikirkolle tehdyistä lahjoituksista on alttaritaulu. Elias Lönnrot tilasi sen opettajansa ja ystävänsä Reinhold von Beckerin pojalta, Adolf von Beckeriltä.

Sotilassuvun tiedemies

Reinhold von Becker (1788–1858) oli Elias Lönnrotin opettaja Turun akatemiassa. Hän antoi Lönnrotille ensimmäisen väitöskirjan aiheen ”Väinämöisestä, suomalaisten Jumalasta” ja myöhemmin hänen kirjoituksensa antoivat Lönnrotille virikkeen Kalevalan kokoamiseen.
Reinhold von Becker laati suomen kielen kieliopin, hän julkaisi Turun Wiikko-Sanomat -lehteä ja toimi suomen kielen esitaistelijana.
Kuningatar Kristiina oli 1600-luvulla aateloinut suomalaisen Becker-suvun, sotilaallisista ansioista.
Adolf von Becker (14.8.1831–23.8.1909) oli Reinhold von Beckerin seitsemästä lapsesta kolmanneksi nuorin. Tuleva taiteilija oli jo lapsena taitava piirtäjä. Hän aloitti koulutiensä Gripenbergin koulussa. Myöhemmin hän siirtyi helsinkiläiseen lehtori Backmannin lyseoon. Poika joutui jatkuvasti ikävyyksiin ”tuhraustensa” takia ja sai lopulta potkut, koska oli piirtänyt koulun rehtorista liian onnistuneen pilakuvan. Hän suoritti opintonsa loppuun yksityisopettajien johdolla.
Ylioppilastutkinnon jälkeen Adolf von Becker lähti opiskelemaan oikeustiedettä. Aatelissuvun pojalle juristin ura oli sovelias vaihtoehto. Hänestä tuli Turun hovioikeuden auskultantti, myöhemmin ylimääräinen notaari.

Maalaustaiteesta tulee elämänura

Turkulainen Robert Wilhelm Ekman kannusti von Beckeriä taiteilijan uralle. Adolf von Becker anoi virkavapautta ja sen saatuaan lähti, yhtenä ensimmäisistä, hakemaan taidemaalarin oppia maailmalta. Opinnot alkoivat Kööpenhaminassa ja jatkuivat Düsseldorfissa.
Vuonna Adolf von Becker matkusti 1859 Pariisiin. Pariisista tuli hänen taiteilijan uransa kaikkein tärkein kaupunki. Tuleva taiteilija opiskeli muun muassa Gustave Courbet’n, Thomas Couturen ja Denis Diderot’n akatemioissa. Hän oli yksi niistä harvoista suomalaisista École des Beaux-Artsin oppilaista, jolle myönnettiin vapaaoppilaan status.
Opiskelujaksot olivat noin viiden kuukauden mittaisia ja niiden välillä von Becker matkusteli Euroopassa, kesäksi hän palasi Suomeen. Pariisiin von Becker palasi myöhemminkin, hän työskenteli siellä ja piti yllä yhteyksiä suomalaisiin taiteilijoihin.
Tekniikan kehitys teki kansainvälistymisen mahdolliseksi myös taiteilijoille. 1800-luvun puolivälin aikaan Euroopassa oli jo kehittynyt rautatieverkosto. Suomeen matkustettiin höyrylaivojen kyydissä.

Pedagogi ja juristi

Adolf von Becker oli paitsi maalari, myös pedagogi ja taidealan vaikuttaja. Opintojensa jälkeen hän toimi opettajana Helsingin yliopiston piirustuslaitoksella, joka on ollut Ateneumin ja Kuvataideakatemian edeltäjä. Hänen kaudellaan opetusta uudistettiin.
Maalaaminen vapautui, kun 1800-luvun lopulla alettiin käyttää ’tuubivärejä’, käteviin putkiloihin pakatut värit voitiin ottaa mukaan ja lähteä luontoon työskentelemään.
Adolf von Becker on ollut klassisen taideakatemiaopetuksen edelläkävijä, hänen nimekkäimpiä oppilaitaan yliopistossa ovat olleet Akseli Gallen-Kallela ja Albert Edelfelt.
1870-luvulla Adolf von Becker perusti mannermaisen esimerkin mukaan yksityisen oppilaitoksen, Beckerin akatemian.
Beckerin akatemia otti oppilaikseen myös lahjakkaita naisia. Naisilla ei 1800-luvun lopulla ollut mahdollisuuksia opiskella yliopistossa, mutta Beckerin akatemiassa ei tällaisia rajoituksia ollut ja oppilaina ovat olleet muun muassa Helene Schjerfbeck, Fanny Lundahl, Helena Westermarck, Maria Wiik, Ellen Thesleff, Elin Danielsson-Gambogi, Venny Soldan ja useat muut. Myöhemmin von Becker kannusti oppilaitaan siirtymään eurooppalaisiin taideoppilaitoksiin. Hän halusi nostaa suomalaisen taiteen kansainväliselle tasolle, tuoda suomalaisten taiteilijoiden työt kansainvälisille foorumeille.
Adolf von Beckerin kerrotaan korostaneen, kuinka oppilaalla piti olla hyvä piirustustaito, ennen kuin hänellä oli lupa kokeilla maalaamista. Helene Schjerfbeck on myöhemmin muistellut opettajaansa lämmöllä. ”Kaikki oli tervettä ja hyvää, eikä mitään ole tarvinnut muuttaa jälkeenpäin.”
Adolf von Becker oli suosittu opettaja, jota oppilaat saivat puhutella lempinimellä Atte. Juristin koulutus näkyi hänen olemuksessaan, aikalaiset korostavat, kuinka hän oli käytökseltään ja olemukseltaan aina korrekti.

Taiteen ja taiteilijoiden oikeuksien esitaistelija

Adolf von Becker valittiin vuoden 1877–1878 valtiopäiville. Hän teki aloitteen tekijänoikeus- ja omistuslaista, ensimmäisenä Suomessa.
Von Becker oli aikaansa edellä ja tekijänoikeuksiin perehtyneet lainoppineet arvostavat häntä uranuurtajana. Adolf von Becker oli tietoinen taiteilijoiden tarpeesta saada taideteoksilleen lakiin perustuvaa suojaa, Euroopan maissa tämä oli jo tuolloin oivallettu. Von Becker ymmärsi tekijänoikeuksien merkityksen niin koko kulttuurielämän kuin taiteilijoidenkin näkökulmasta.
Adolf von Beckerille myönnettiin Pietarin taideakatemian suuri kultamitali ja akateemikon arvo vuonna 1873. Vuonna 1879 hän sai ensimmäisenä suomalaisena taiteilijana professorin arvonimen.
Serlachius-museoiden amanuenssi Tomi Moisio on museokokoelmien verkkosivuilla esitellyt museon kokoelmiin kuuluvaa Adolf von Beckerin maalausta Maisema Sanarystä. Hän on kiinnostunut Adolf von Beckeristä ja toivoo, että von Beckerin taiteen merkitys tunnustettaisiin.
”Adolf von Becker ansaitsisi uuden tulemisen, viimeisimmästä näyttelystäkin on jo yli 20 vuotta. Hän on omana aikanaan ollut merkittävä vaikuttaja ja suosittu taiteilija. Von Becker toi ensimmäisenä ranskalaisen realismin vaikutteita Suomeen.”
”Kenties von Beckerin oma tuotanto on jäänyt vähemmälle huomiolle johtuen siitä, että hänellä oli niin valovoimaisia oppilaita, kuten mainitsemanne Maria Wiik, ja erityisesti Helene Schjerfbeck”, toteaa Tomi Moisio.

Kissamaalari ja laatukuvien taitaja

Adolf von Beckerin töistä tunnetuimpia on Ateneumin taidemuseon kokoelmaan kuuluva Äidin iloa. Hänen tuotantoonsa kuuluu paljon kansankuvauksia, niin Ranskasta kuin Suomestakin.
Pohjanmaan taloista maalatut teokset ovat yksityiskohtaisia ja tarkkoja, ne kertovat talonpoikaiselämästä ja tapakulttuurista. Suuressa tuvassa tehdään arkisia askareita. Lieden ääressä on toiselta nimeltään Pohjalainen kosintakohtaus, siinä nuoren parin ujo lähestyminen on kuvattu lempeästi. Elämä etenee, Pienokaisen esittely kuvaa vastasyntyneen ja isoäidin tapaamisen. Kuvissa on lämpöä ja tunnelmaa, taidokkaat maalaukset eivät ole pelkkiä laatukuvia.
Nuorena taiteilijana Adolf von Becker oli mielellään maalannut kissoja. Kissat eivät vaatineet palkkioita vaan olivat ilmaisia malleja. Herttaisia kissoja, maisemia ja kukka-aiheita näkyy 1900-luvun alun julkaisuissa.
Suomalaisissa lehdissä on tuolloin ollut vähän kuvia ja kuvitusta, koska kuvien painaminen oli hankalaa ja kallista. Adolf von Beckerin töistä otetut kuvat ovat saaneet niiden sivuilla varmasti huomiota.
Adolf von Beckerin maalauksia on suomalaisissa kokoelmissa ja museoissa, esimerkiksi Presidentinlinnan kokoelmassa. Siitä, onko von Becker myynyt töitään kansainvälisillä taidemarkkinoilla, en ole löytänyt viitteitä.

Eläkkeelle etelän lämpöön

Eläkeläisenä, täysinpalvelleena professorina Adolf von Becker muutti vuonna 1892 Ranskaan, terveyssyistä. Hän asui pitkiä jaksoja Pariisissa, muutti Nizzaan ja vietti talvet Välimeren lämmössä. Vuonna 1909 hän kuoli Sveitsissä, Veveyssä.
Kuollessaan Adolf von Becker oli 78 vuoden ikäinen. Hän oli kasvanut suuren perheen keskellä, mutta omaa perhettä hän ei koskaan perustanut.
Aikalaiset, suomalaiset taiteenystävät kirjoittivat Adolf von Beckeristä ylistäviä muistokirjoituksia. Helsingin Kaiku -lehdessä 4.9.1909 julkaistussa kirjoituksessa häntä mainitaan Suomen taiteen kunniavanhukseksi. Lehden mukaan hän toimi Suomen taiteen komissariona Pariisin maailmannäyttelyssä 1878 ja 1889.
Tuorein von Beckeriä käsittelevä kirja on vuonna 2002 julkaistu näyttelyjulkaisu Adolf von Becker – Pariisin tien viitoittaja – vägen till Paris. Taiteen asiantuntijat valaisevat Adolf von Beckerin elämäntyötä. Kirjassa on laaja lähdeluettelo ja paljon taustatietoa, mutta se on saatavissa vain antikvariaateista tai kirjastoista.
Nykyaika tuntuu unohtaneen tärkeän taiteilijoiden opettajan ja kannustajan. Kaikki, jotka tekevät luovaa työtä, ovat kiitollisuudenvelassa Adolf von Beckerille, joka ajoi tekijänoikeuksien asiaa. Suomen taidemaailmassa hän oli tärkeä vaikuttaja.

Taulu tuotiin Sammattiin

Ukko Lönnrot sai huhtikuussa 1883 kokea, kuinka hänen lahjoittamansa alttaritaulu asetettiin paikoilleen Sammatin kirkkoon. Kehyksen oli rakentanut pikkuserkku Karl Kristoffer Sylvander. Pariisissa maalattu taulu pääsi vihdoin paikalleen.
Aiheena on paruusia, Kristuksen toinen tuleminen. Tämän jälkeen Adolf von Becker maalasi vielä muutamia alttaritauluja, ainakin Haapajärven, Kaavin, Kalajoen, Lemu-Askaisen ja Ylistaron kirkkoihin.
Taulu on Lönnrotin lahja kotikirkolle Tekla-tyttären muistoksi. Taulu tuli maksamaan lahjoittajalleen 1 500 markkaa silloista rahaa.
Seuraavana keväänä tämän taulun edessä järjestettiin rakastetun professoorin siunaus. Elias Lönnrotin hautajaiset 140 vuotta sitten ovat olleet suurin Sammatin kirkossa järjestetty juhla.

Alttaritaulun äärellä

Olen aina pitänyt Sammatin kirkon alttaritaulusta. Kristus seisoo maapallon päällä, asento on majesteettinen, taulun väritys toistaa kristillisen tradition hienoimpia värejä. Ihokkaan punainen väri symboloi koettua kärsimystä, uljaasti harteille heitetty sininen viitta on kuninkaan vaate. Kuningas lähestyy meitä paljain jaloin, vaatimattomana. Kristus on kohottanut katseensa taivaaseen, kädessään hänellä on ehtoolliskalkki. Hän on tullut jakamaan armoa, siunaamaan alttarin ääreen asettuneita.
Kristuksen jalkojen juuressa on hyvä olla ehtoollisvieraana, toimitusten yhteydessä. Kotikirkon ja sen esineiden, uskon symbolien merkitys korostuu käännekohdissa, perheen elämän eri vaiheissa.
Alttaritaulun maalari, Adolf von Becker on ollut minulle tuntematon mestari. Häntä koskevien tietojen etsimisestä on tullut melkein harrastus. Taiteilijasta on olemassa tietoa, sirpaleina kirjallisuudessa. Adolf von Beckerin henkilökuva on mosaiikki, joka toivottavasti vielä täydentyy.

Tervetuloa tiekirkkoon!

Suomen kirkoissa on monia hienoja taideteoksia, joihin tutustuminen on elämys. Alttaritaulu ja kirkon muut taideteokset pysyvät paikallaan, niitä ei siirretä taidenäyttelyyn tai museoon: taiteesta kiinnostuneen on tultava kirkkoon katsomaan taidetta ja kokemaan tilan tunnelma.

Sammatin kirkossa on opastus kesä- ja heinäkuussa arkisin kello 11–15. Viikonloppuisin kirkkoa esittelevät seurakunnan vapaaehtoiset. Kirkko on avoinna la 11–15, su 13–16. Viikonloppuopastukset jatkuvat elokuun loppuun asti. Toimitukset voivat tuoda muutoksia aikatauluihin.
Matkailijat ovat tervetulleita messuihin ja jumalanpalveluksiin. Sammatin kodikas kirkko on yksi vanhimmista ympäri vuoden käytössä olevista puukirkoista

Teksti: Liisa Laurila
Kuvat: Leena Anttila

Lähteitä:
Elias Lönnrotista on julkaistu paljon kirjallisuutta, uusimpana 2023 julkaistu sammattilaisen Risto Piekan Elias Lönnrot: Suurmies. Teos on kokonaisesitys Elias Lönnrotin elämästä ja se on ansiokkaasti taustoitettu.
Joissakin Elias Lönnrotin elämää käsittelevissä teksteissä nuorimman tyttären Tekla Natalian nimi on muodossa Thekla Natalia.
Viitteitä Adolf von Beckeriin löytää suomalaisten taiteilijoiden – esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan, Albert Edelfeltin ja Oscar Parviaisen elämäkerroista. Riitta Konttinen on julkaissut tutkimuksia suomalaisista kultakauden naistaiteilijoista ja hänen teoksissaan Beckerin akatemiasta on lukuisia mainintoja.
Adolf von Becker – Pariisin tien viitoittaja – vägen till Paris on helsinkiläisessä Gygnaeuksen galleriassa, Pohjanmaan museossa ja Turun taidemuseossa vuosina 2002–2003 järjestetyn näyttelyn yhteydessä tuotettu kaksikielinen julkaisu. Sen kirjoittajia ovat Tiina Penttilä, Marie-Sofie Lundström, Marianne Koskimies-Envall ja Satu Savia.
Amanuenssi Tomi Moision lausunnon olen saanut sähköpostilla.
Vanhoihin suomalaisiin sanoma- ja aikakauslehtiin voi tutustua digi.kansalliskirjasto.fi -sivustolla. Aikakauskirja Otava ja Helsingin Kaiku ovat löydettävissä näiltä sivuilta.
Helsingin Kaiku -lehdessä Adolf von Beckerin sanotaan olleen Pariisin maailmannäyttelyssä Suomen taiteen komissario. Nykyään puhuttaisiin varmaan komissaarista.