Hanna-Maija Juvani aloitti Virkkalan hautausmaan puutarhurina viime syksynä. Hän työskenteli yli 30 vuotta hoitoalalla, mutta ryhtyi puutarhuriksi pääasiassa siksi, että hoitoalalla oli raskasta ja vuorotyössä täytyi usein olla töissä silloin, kun muu perhe oli vapaalla.Hautausmailla kevät ja kesä ovat kiireisimmät ajat. Talvella korkeintaan aurataan kulkuväyliä.
Keväällä kerätään talven aikana tulleet roskat ja kaikki havut sekä kynttilälyhdyt pois haudoilta. Hautausmaa siivotaan. Keväällä narsissit ja orvokit ovat ensimmäisiä kukkia, mitä ihmiset tuovat. Haravointi ja siivoaminen jatkuu pitkin kesää, Juvani kertoo.
Haudan hoidon voi tilata seurakunnalta, jos ei voi tai halua sitä itse hoitaa. Virkkalan hautausmaalla on yli 400 hoitohautaa, joille istutetaan kukkia alkukesästä ja niitä tietysti hoidetaan koko kesä.
Joskus entisinä aikoina tosimieheksi pyrkivän tunnisti mustasta nahkatakista. Nyt on toisin, koska työsuojelumääräykset vaativat, että erinäisissä ammateissa käytetään hyvin värikkäitä vaatteita, sekä lisäksi turvavarusteita. Juvanillakin voi olla töissä sekä oranssi liivi, turvakengät että koneiden kanssa työskennellessä myös kuulosuojaimet. Haudat kaivetaan kaivurilla.Täällä syvähauta on kaksi metriä.
Hautajaisia ja kasteita
Juvani ja seurakuntamestari Anders Degerlund ovat paljon mukana kirkollisissa toimituksissa, kuten hautajaisissa, vihkimisissä ja kasteissa. Virkkalan kirkon jumalanpalveluksissa he toimivat suntioina. Kesäaikaan hautausmaalla on kausi- ja kesätyöntekijöitä. Tänä kesänä kesätyöntekijöitä on kaksi ja kausityöntekijöitä kolme, jotka ovat puutarhureita.
Virkkalan kirkossa oli viime vuonna 58 hautaan siunaamista, joista arkkuhautauksia oli noin kuudesosa. Uurnat voi joko haudata hautapaikkaan tai tuhkan voi sirotella sitä varten tarkoitettuun muistolehtoon. Usein uurna toimitetaan esimerkiksi vainajan kotiseudulle. Vaikka tuhkan sirottelu on mahdollista muuallekin kuin hautausmaalle. Useimmat omaiset haluavat, että heillä on hautausmaalla paikka, johon laittaa kukkia, ja jossa on hautakivi tai muu merkki vainajasta. Muistolehdossa merkkinä toimii metallilaatta, joka kiinnitetään kiveen.
Virkkalan hautausmaalta saa tarvittaessa uuden arkku- tai uurnapaikan. Pyhän Laurin kirkon hautausmaalla ei ole uusia arkkupaikkoja, mutta arkkuhautaus onnistuu sielläkin, jos on vainajan omaisilla on ennestään jokin hauta, jossa on tilaa uudelle vainajalle.
Arkkuhautauksissa Juvani tai Degerlund kulkee saattoväen mukana haudalle. He käyvät etukäteen näyttämässä omaisille, missä on uusia arkku- tai uurnapaikkoja, jos sellaiselle on tarvetta. Usein hauta tulee vanhaan hautapaikkaan, esimerkiksi sukuhautaan tai samaan hautaan jonkun omaisen kanssa.
Virkkalan kirkon tiloissa järjestetään myös muistotilaisuuksia hautajaisten yhteydessä, seurakuntasalin puolella. Itse kirkkosali on nimeltään Pyhän ristin kappeli. Häitä kirkossa on vain yksi tai kaksi vuodessa, mutta kasteita oli viime vuonna 11. Suurin osa kasteista toimitetaan nykyään kotona.
Kamala lumitalvi ja kiireinen kevät
Juvanin mielestä kamalinta työssä on ollut viime talvi, jona lunta riitti.
Lumikaaos oli aivan kauheaa. Tykkään ulkotyöstä, mutta tuntui, että lumen tulosta ei tule loppua. Aina tuli lisää ja oli liukasta. Se oli pahin kokemukseni täällä ollessa.
Hautajaisissa on suru pinnassa. Yleensä vainajan omaiset tukevat toisiaan surussa. Uurnanlaskussa on kevyempi tunnelma, koska vainajan omaiset ovat jo ehtineet prosessoimaan menetystä mielessään.Siinä vaiheessa ihmiset eivät ole koskaan murtuneet.
Virkkalan työntekijöiden vastuulle kuuluu muutakin kuin Virkkalaa. Seurakunnassa on jaettu tehtävät niin, että Juvani ja Degerlund vastaavat myös Metsolan ja Lohjanportin seurakuntakotien sekä Mäntynummen seurakuntatalon pensaiden leikkaamisesta ja pihojen muusta siisteydestä. Lisäksi seurakuntamestari ja kesätyöntekijä leikkaavat Saarikon leirikeskuksen nurmikot.Kevät on kiireistä aikaa, kun kiinteistöjen pihoilta pitää poistaa hiekat ja kun hautausmaalla on mullan ja maatuvan jätteen kuskaamista pois. Uudet mullat kukkia varten tulevat toukokuun puolessavälissä. Kun seurakunnan työntekijöillä on viikonlopputöitä, ovat vapaapäivät viikolla.
Pesunkestävä virkkalalainen
Juvani on asunut suurimman osan elämästään Virkkalassa. Opiskellut hän on muilla paikkakunnilla ja hetken aikaa asunut Ojamollakin, mutta nyt hän asuu aviomiehensä Timon kanssa kilometrin päässä Virkkalan kirkosta. Kolmesta pojasta nuorin on tällä hetkellä armeijassa. Virkkalassa Juvani on aina kokenut olonsa turvalliseksi.
En ole koskaan kuullut, että Virkkalan hautausmaalla olisi koskaan tehty mitään ilkivaltaa. Pyhän Laurin hautausmaalla sitä on tehty.
Juvaneilla on kaksi koiraa, ja lenkkeily niiden kanssa onkin tärkeä harrastus. He viettävät viikonloput ja lomat pääasiassa Perniössä, jossa heillä on mummonmökki. Hanna Juvani käy lisäksi ryhmäliikunnassa.
Vuonna 2023 Virkkalan kirkko täyttää 70 vuotta. Ennen kirkon rakentamista seurakunta kokoontui Virkkalassa Tikkutalossa eli seurojentalolla, joka paloi vuonna 2020. Kirkkoa rakennettaessa Lohjan Kalkkitehdas lahjoitti suurimman osan rakennustarvikkeista. Nykyään kirkkorakennuksessa kokoontuvat kokoontumistiloissa päiväkerholaiset, aikuisryhmät, diakonia ja seurakunnan ruotsinkielinen toiminta. Virkkala on ollut Lohjan ruotsinkielisin osa ja vielä 1950-luvulla se on ollut melkein kokonaan ruotsinkielinen.
teksti ja kuva Matti Pirhonen