Siihen aikaan annoi keisari Aukustus käskyn, et koko valtakunnas olsis tällättävä kaik asujamet verol. Tää verolpano oli ensmäine ja se tapahrui silloon, kun Kyreenius oli Syyrias käskyi antamas.
Kaik ihmiset lähti tälläämään nimes verokatalookiin, jokane omaan kaupunkiisas. Nii lähti ja Joosef Kalileast, Nasareetin kaupunkist ja meni verolpanon tähren Juuteaan, Taavitin kaupunkiin Peetlehemiin, hän kun kuulus Taavitiin sukuun. Häl lähti sinneen ja otti föliisäs kihlattus Marian, ku varroi lasta. Heitin siäl ollesas Marian synnyttämisen aika likentys. Hän synnytti pojan, esikoises. Maria kapaloitti lapsen ja tällai sen elukoitten seimeen, ku ei heitil ollu kortteerii majatalos.
Niil seuruil oli paimenii yällä ulkoon peräänkattomas laumoitas. Äkkiin heitin eresäs seisos Herran enkeli ja Herran kirkkavus oli heitin ympärilläs. Mut sit paimenet peljästys. Mut enkeli sanos heitil, et älkä pelkäkä. Mää ilmoitan teitil ilosen tiaron, suuren ilon kaikel kansal. Tänäpän on teitil Taavitin kaupunkis syntyny Vapahtaja. Se on Kristus, Herra. Ja tää on teitil merkiks: tei löyrätte lapsen, kum makaa kapaloisas seimes.
Ja samalas oli enkelin ympärs suur taivaaline sotajoukko, ku ylisti Jumalaa ja sanos: Jumalan on kunja korkeuksis, maan päälä rauha, ja ihmisiil, joit Hän rakastaa.
Kun enkelit oli menny takas taivaas, paimenet sanos toisilas: Nyp Peetlehemiin. Siäl mei näjen sem mitä on tapahtunu, sen, ku Herra meitil ilmoitti. Hei lähti kiiruust ja löysi Marian ja Joosefin ja lapsen, ku makai seimes. Ku hei tän näki, hei kerroi, mita heitil oli lapsest puhuttu.
Kaik kun kuuli paimenten jutut, olivat ihmeisäs. Mut Maria katki syrämeesäs kaiken, mitä oli tapahtunu ja funteerai sitä.
Paimenet meni takaisiin ja hei kiittivä ja ylistivä Jumalaa siit, mitä hei olivak kuullee ja nähnee. Kaik oli juur nui ku heitil oli sanottu.
**
Jouluevankeliumin on lohjantanut Timo Eränkö
