Oletko joskus kysynyt pikkulapselta hänen ikäänsä? On aina hellyttävää ja liikuttavaa nähdä, kun pieni ihminen nostaa ylpeänä kätensä ja laskee sormiaan apuna käyttäen ”yksi, kaksi…, kolme…” Toisinaan sanat ovat hukassa mutta sormet nousevat. Ylpeys on vielä suurempi, mikäli laskijalla on pienempi sisarus: vaikka olen pieni, olen sittenkin iso.
Numerot ovat tärkeitä meille suuremmillekin. Jostain kumman syystä laskemme ajan kulkua numeroilla: paljonko tunteja, päiviä, vuorokausia tai vuosia.
Viime vuonna tutustuimme seurakuntamme historiassa lukuihin 700 ja 70. Tänä vuonna numero 20 on ajankohtainen, kun tämä Lohkare-lehtemme täyttää vuosia. Se on ollut monessa mukana ja kertonut monenlaisista tapahtumista.
Saatamme löytää seurakuntamme historiasta monia lukuja, mutta mitä numeroita kuuluu kristilliseen uskoon?
Numero yksi on tärkeä luku. Me uskomme vain yhteen Jumalaan. Vain yksi voi olla Korkein. Kaksi kertoo, että Kristus on yhtä aikaa tosi ihminen ja tosi Jumala. Kolme kertoo siitä, että Jumala on kolmiyhteinen, Isä ja Poika ja Pyhä Henki.
Pääsiäisajan kolmeen päivään mahtuu paljon. Niihin liittyvät niin pitkäperjantain lohduton toivottomuus kuin toisen päivän illan hämäryys ja epätoivo. Kolmas päivä ja erityisesti kolmannen päivän aamu kuuluttaa koko kristikunnassa omaa, muuttumatonta sanomaansa.
Kolmas päivä on ilmaus Jumalan vapauttavasta toiminnan hetkestä. Se kertoo aivan uudenlaisen ajan, armon ajan alkamisesta. Vaikka kärsimyksen kolme päivää ovat sietämättömän pitkiä, toivo ei ole kaukana – kolmas päivä tulee, sittenkin.
Kolmas päivä on Raamatussa Jumalan toiminnan aikaa. Kolmas päivä ei ole ihmisen hallussa. Ihminen ei päätä, milloin paha päättyy tai milloin kuolema kukistuu. Vaikka kolmatta päivää voi odottaa ja toivoa, se tulee kuitenkin yllättäen, kuin lahja. Kolmantena päivänä Jumala puuttuu asioihin ja avaa eteemme uuden todellisuuden.
Olethan kanssamme ihmettelemässä tätä uutta todellisuutta?
Juhani Korte