Kolmen kirkon tarina on tallennettu kirjoiksi

Seurakunta on tehnyt merkittävän kulttuuriteon tallentamalla Nummen, Pusulan ja Kärkölän kirkkojen historian kirjoiksi. Nummen kirkkokirja ilmestyi vuonna 2022 ja Pusulan kirkkojen juhlakirja maaliskuussa 2024.

Pusulassa oli jo pitkään haaveiltu kirkkokirjasta. Asiasta keskusteltiin esimerkiksi Pusulan alueneuvoston joulukokouksessa vuonna 2017, mutta aloite jätettiin hautumaan. Nummen juhlakirjan valmistuminen nosti asian uudelleen esille, Sanna Luukkonen kertoo.

Yhteistä menneisyyttä seurakunnilla on aika paljon, ja kun olin perehtynyt Nummen historiaan, tiesin aika paljon Pusulastakin.
Nummi ja Pusula olivat aluksi osa Lohjan seurakuntaa, sitten kumpikin oma kappeliseurakuntansa. Vasta 1800-luvun lopulla niistä tuli itsenäisiä seurakuntia. Nyt ne ovat Lohjan alueseurakuntia.
– Kun Nummen kirja tuli ajankohtaiseksi, olin juuri saanut valmiiksi Oripään kunnan historian. Koska Nummen kirkon 200-vuotisjuhlat lähestyivät, kirja tehtiin noin kuudessa kuukaudessa. Kaiken kattavaa kirkon ja seurakunnan historiaa ei voitu koota, joten päätimme tehdä juhlakirjan, jossa keskipisteenä on 200-vuotias kivikirkko ja Nummen hautausmaa, Sanna Luukkonen toteaa.
Pusulassakin oli käytettävissä rajallinen aika, joten kirja on koottu samalla periaatteella kuin Nummen kirja.
Tällaisinakin kirjat ovat vaikuttavia tietopaketteja. Kirjoista haluttiin helposti luettavat, ja sitä ne todella ovat.

Kolmetoista lukua

Kummassakin kirjassa on kolmetoista lukua:
Ensimmäinen luku kertoo seurakunnan historian päälinjat.
Toinen luku kuvaa nykyisen kirkon (joka on sekä Nummella että Pusulassa järjestyksessä kolmas) monivaiheista rakentamista.
Kolmas luku selostaa kirkossa tehtyjä korjauksia ja muutostöitä.
Neljäs luku kuvailee kirkon esineistöä.
Viides luku on omistettu hautausmaalle.
Kuudes luku syventyy hautausmaan muistomerkkeihin ja niiden taustoihin.
Nummen kirkon juhlakirjan seitsemäs luku kertoo seurakunnan rakennuksista.
Pusulan kirkon juhlakirjassa seitsemäs luku on omistettu Kärkölän kirkolle ja kirkkomaalle.
Kirjat esittelevät kirkon väkeä, kuten pappeja, suntioita ja muita seurakunnan palvelijoita.
Kirjoissa muistellaan joulukirkkoja ja erilaisia kirkossa ja kylillä järjestettyjä tilaisuuksia.
Omaan lukuunsa on koottu pyhäkoulut, kiertokoulut, rippikoulut ja kinkerit.
Lähetystyötäkään ei unohdeta.

Nummikansan kirkko

Kirjat keskittyvät nykyisen eli kolmannen kirkon aikaan, mutta kertovat lyhyesti myös aiemmasta historiasta.
Ensimmäiset pysyvät asukkaat asettuivat Nummen ja Pusulan alueelle todennäköisesti 1200-luvun lopulla.
He olivat tyypillisesti talojen poikia, joilla ei ollut maata eikä elämisen mahdollisuuksia omassa kylässä.
Esimerkiksi Halikon, Lohjan, Sääksmäen ja Sammatin vanhoista täyteen asutetuista kantakylistä lähdettiin kaskenpolttoon väljemmille maille.
Muistitietoon pohjautuva tarina kertoo, että ”Nummen asukkaita ruvettiin sanomaan nummikansaksi tai nummilaisiksi sen tähden, että he mennessään kesäisin jalkapatikassa Lohjan kirkkoon istuivat Ristiahteella santanummen syrjässä syöden eväitään ja pannen kengät jalkaan.” Tästä pitäjä sai nimensä.
Pusulalaisista taas puhuttiin ”metsäkansana”. Näkökulma on Lohjan, emäkirkon.
Näillä syrjäisillä seuduilla lienee ollut ensimmäinen yhteinen seutukirkkonsa jo 1500-luvulla Nummen Pitkäjärven rannalla. Se oli niin sanottu kylmä kirkko eli pelkkä saarnahuone, jonka lähellä ei ollut pappilaa.
Nummen ja Pusulan kappalaisen, herra Tuomaksen aikaan ryhdyttiin puuhaamaan uutta kirkkoa Nummelle. Kirkko valmistui vuonna 1639. Kappelikirkon alttariliinana toimi hetken aikaa karhun talja, kunnes Lohjan kirkkoherra, rovasti Arctopolitanus ihastui taljaan niin, että vei sen mennessään.
Nummen kolmas eli nykyinen kirkko valmistui vuonna 1822.

Metsäkansan kirkko

Pusulasta oli melko pitkä matka Nummelle kirkkoon, joten pusulalaiset halusivat oman kappelikirkon ja oman kappalaisen. Piispa Rothovius päätti, että Pusula voidaan erottaa omaksi kappelikseen.
Pusulan ensimmäinen oma kappelikirkko, pieni saarnahuone, valmistui 1640, mutta se purettiin 50 vuotta myöhemmin, kun alettiin rakentaa isompaa kappelikirkkoa. Toisen kirkon aikana nousi myös kellotapuli, joka on siis nykyistä, vuonna 1838 valmistunutta kolmatta kirkkoa vanhempi.

Kärkölän kyläkirkko

Pusulan pohjoisosien metsämailla oli tilaa uudelle kylälle, Kärkölälle. Kylän asutushistoriaan perehtyneen Seija Knuthin selvitysten mukaan Ruotsin 1700-luvun alkupuolella sodissa kokemat tappiot aiheuttivat sen, että kruunu pyrki lisäämään maataloustuotantoa perustamalla uusia verotaloja. Isojaon sivutuotteena asutettiin myös Kärkölän erämaa.
Karu alue oli vaikeaa viljellä. Kärköläläinen sananlasku toteaa, että ”Jumala loi maailman, mutta piru Kärkölän”. Sitkeästi kuitenkin raivattiin pellot, jotka tuottivat riittävän leivän.
Uusi kylä oli kaukana kaikesta, ja sinne johtivat vain metsäpolut.
Jo 1700-luvulla asukkaat alkoivat suunnitella kirkon rakentamista ja oman papin palkkaamista. Mutkallisen prosessin jälkeen Hämeenlinnan lääninhallitus antoi vuonna 1783 luvan saarnatuvan rakentamiseen ja hautausmaan perustamiseen. Kirkkoa ei kuitenkaan ryhdytty rakentamaan heti – se valmistui vasta vuonna 1842. Kirkko rakennettiin talkoilla. Vuosittain pidettiin kuusi jumalanpalvelusta.
Muistitiedon mukaan ”papin oli Marttilan majataloon tultava omalla hevosellaan, mutta majatalossa oli Kärkölästä oltava hevonen vastassa. Pappi ratsasti hevosella, kyytimies juoksi perässä ja availi veräjiä, joita oli tiheään. Toinen hevonen vei pois.”
Nykyään Kärkölässä pidetään vuosittain viisi jumalanpalvelusta: pääsiäispäivän messu, juhannuskirkko, elokirkko elokuun ensimmäisenä sunnuntaina, itsenäisyyspäivän kirkko seppeltenlaskuineen sekä jouluaaton sanajumalanpalvelus.
Pieni, viehättävä kirkko on suosittu häiden ja konserttien pitopaikka ja kaunis jouluna kynttilävalaistuksessaan.

”Seurakunnan miällyttävin miäs”

Pusulassa kuten muuallakin pappeja ja muuta kirkon väkeä muistellaan ja kaskuja kerrotaan.
Olavi Tuulio oli Pusulan kirkkoherrana 1953—1972. Hän ja Pusulassa opettajana toiminut Heli-vaimo olivat monessa mukana.
Pusulalaiset muistavat kirjava lippalakki päässä kulkeneen Tuulion hyväntuulisena ja lämminhenkisenä, ei ollenkaan mahtailevana. Hän halusi tutustua pusulalaisiin koteihin, ja hänen aikanaan seurakunnan tilaisuuksia pidettiinkin paljon kodeissa.
Eemil Finérus totesi, että Tuulio oli ”koko seurakunnan miällyttävin miäs, joka pääsi sisälle joka paikkaan”.
Joskus kirkkoherra saattoi tuoda kylänraitilta löytämänsä humalaisen miehen yöksi selviämään pappilan saunaan. Seuraavana aamuna hän tarjosi miehelle aamupalan ja vei kotiin. Perillä hän kehotti naisväkeä olemaan torumatta.
Tuulio harrasti autoja, niin kuin hänen isänsä, Karjalohjan kirkkoherra K. Z. Tallgren oli harrastanut nopeita hevosia. Tuulio lauloi kirkkokuorossa ja oli myös kunnanvaltuutettu.
Musiikkimiehiä oli niin ikään kirkkoherra Erkki Puukko, jonka aikana pappilasta kuului ison, musikaalisen perheen soittoa ja laulua.
Nummen seurakunnalla on ollut monia uskollisia palvelijoita. Kanttori–urkuri Juho Talassaari (1871—1955) palveli nummilaisia lähemmäs 50 vuotta ja jäi eläkkeelle vasta 78-vuotiaana.
Alfred Mäkinen (1869–1955) toimi Nummen kirkkoherrana yli 30 vuotta, 82-vuotiaaksi asti.
Yli 40 vuotta Nummen suntiona toiminut Elias Peltonen maalasi kirkon tornin vielä 72-vuotiaana. Hän myös kaivoi haudat käsipelillä routaiseenkin maahan, kipaisi kirkon torniin kelloja soittamaan ja kantoi suuria halkoja kirkkoa lämmittäviin kamiinoihin.

Kirkko on osa sielunmaisemaa

Lohjan kirkkoherra Juhani Korte toteaa Pusulan kirkkojen juhlakirjan esipuheessa, että jokainen kirkko on osa paikkakunnan ja kotiseudun identiteettiä ja samalla osa meidän jokaisen sielunmaisemaa.
Nummen kivestä rakennettu kirkko tapuleineen, Pusulan puusta rakennettu kirkko tapuleineen sekä Kärkölän pieni punainen kyläkirkko tapuleineen ovat omanlaisiaan temppeleitä.
– Jokaisella kirkolla on oma tarinansa, ja niiden tutkiminen on ollut todella mielenkiintoista, historioitsija Sanna Luukkonen toteaa.
– Tärkeimpiä tietolähteitä olivat Nummen ja Pusulan seurakuntien omat arkistot. Käytin kaikkea mahdollista aineistoa, kuten Nummen ja Pusulan paikallishistorioita, lehtiartikkeleita ja haastatteluja. Kuvia saatiin lainaksi eri arkistoista ja yksityishenkilöiltä, ja uusia kuvia otettiin.
– Kirjoissa on myös uutta tietoa, jonka löytäminen on historioitsijalle iso juttu. Esimerkiksi Pusulan kirkon ensimmäisistä uruista tiedettiin niiden rakentamisvuosi 1877. Monessa lähteessä törmäsin siihen, että kukaan ei tiedä, miltä urut näyttivät. Niinpä olin iloinen, kun löysin Journalistisesta kuva-arkistosta kuvan vanhoista uruista, historioitsija kertoo.

Hienoja tapaamisia

Nummella ja Pusulassa kulkiessaan historioitsija tuli tutustuneeksi joihinkin pitäjäläisiin. Ne olivat hienoja tapaamisia, hän toteaa.
– Kärkölän kyläkirkosta on säilynyt melko vähän arkistomateriaalia. Seija Knuth ja Marja-Leena Syrjälä ovat olleet suurena apuna, kun olen koonnut Kärkölän historian palapeliä, Sanna Luukkonen kiittelee.
Molemmissa kirjahankkeissa on ollut mukana paljon ihmisiä. Moni on kertonut muistojaan, etsinyt valokuvia ja antanut kuviaan käyttöön.
– Kummassakin kirjassa Seppo Ahola on tehnyt suuren työn skannatessaan paperikuvat sähköiseen muotoon.
– Mielenkiintoisia, upeita kuvia sain, kun pusulalainen Henrik Saarnikko antoi käyttöön ilmakuviaan. Kummankin kirjan kannessa on Saarnikon droonilla ottama kuva. Pusulan kirjaa elävöittävät vanhat maisemapostikortit, joita niiden kerääjä Timo Nikander antoi käytettäväksi.
Monipuoliset lukupaketit ovat nyt valmiit. Yhden asian niiden tekijä jo tietää.
– Historia on pohjaton. Kiinnostaa tutkia sitä lisää jossakin uudessa projektissa.

Teksti Liisa Mantere
Kuvat Matti Pihonen,
Marja-Leena Syrjälä ja Timo Nikander

Alueseurakuntien juhlakirjat

Sanna Luukkonen: Tässä on Jumalan huone, tässä on taivaan ovi. Nummen kirkon juhlakirja. 2022.
40 €, käteismaksu, Pusulan pikkuOmena, Kuuselan tila 0400 471 534, seurakunnan työntekijät.

Sanna Luukkonen: Polvesta polveen täällä soi ylistyksesi. Pusulan kirkkojen juhlakirja. 2024.
40 €, käteismaksu, Pusulan pikkuOmena, Lounasravintola Loukku, Kärkölä, seurakunnan myyjäiset.

Liisa Mantere: Karjalohjan seurakunta 400 vuotta. Ihmisiä ja tarinoita kirkonmäeltä. 2014.
Loppuunmyyty, lainattavissa kirjastosta.

Liisa Laurila: Sammatin kirkon kirja. 2015.
10 €, käteismaksu, Sammatin kirkko.

Vastaa