Lohjan seurakunta on aktiivinen ilmastotoimija. Energiaa säästetään monin tavoin ja luontoarvoiltaan merkittäviä metsiä halutaan suojella.
Moni on joutunut näkemään itselle tärkeän maiseman tuhoutumisen. Metsät eivät ole Lohjan seurakunnalle merkittäviä taloudellisesti, mutta luontoarvoiltaan ne ovat, ja virkistysalueina ja maisemallisesti niillä on suuri arvo.
Ihminen on Jumalalle vastuussa siitä, miten hän kohtelee luontoa. Kristilliseen uskoon kuuluu yksinkertainen elämäntapa ja kohtuus. Kristinusko on vastavoima kulutuskulttuurille.
Lohjan kirkkoneuvosto päätti kesäkuussa luopua avohakkuista ja käyttää jatkuvan kasvatuksen menetelmää aina kun mahdollista. Neuvosto myös valtuutti kiinteistöpäällikkö Ilkka Nymanin neuvottelemaan suojelualueista ja kilpailuttamaan metsäsuunnitelmat niin, että seurakunnan metsien luontoarvoselvityksen henki toteutuu.
Evankelisluterilaisen kirkon ilmasto-ohjelmassa pyritään hiilineutraaliuteen vuonna 2030. Lohjan seurakuntaan perustettiin vuonna 2019 ilmastotyöryhmä. Sen tehtävänä on edistää seurakunnan kehittymistä kohti hiilineutraalimpaa tulevaisuutta, ja aika paljon on jo tehty.
Tekniikka ilmastotyön apuna
Nyman kertoo, että seurakunta käyttää vain vesi-, tuuli- tai aurinkovoimalla tuotettua energiaa. Öljylämmityksestä luopumisessa ollaan loppusuoralla; esimerkiksi Nummen kirkossa on juuri siirrytty käyttämään ilma-vesilämpöpumppua. Veden ja energian kulutusta on myös alettu seurata. Vaikkapa vuotava wc-pönttö näkyy huomattavana poikkeamana kulutuksessa, ja pöntön korjaus säästää hämmästyttävän määrän energiaa ja puhdasta juomavettä.
Nykyaikainen tekniikka tulee ilmastotyössä avuksi. Kun Sammatin tai Pusulan kirkossa on alkamassa tilaisuus, suntio lisää lämmitystä kännykästä. Kirkon ollessa tyhjänä automatiikka pudottaa lämpötilan 15 asteeseen. Automaattiset järjestelmät seuraavat sääennusteita. Jos on tulossa kovat pakkaset, lämmitys kytkeytyy päälle. Kesällä monissa tiloissa käytetään yötuuletusta, mikä vähentää jäähdytyksen tarvetta. Samoihin tiloihin on asennettu hiilidioksidianturit: kun väkeä on paljon ja ilman hiilidioksidipitoisuus kasvaa, ilmastointi tehostuu.
Tiloja vajaakäytöllä
Suurin osa seurakunnan kiinteistöistä on vajaakäytöllä. Kirkkoja käytetään lähinnä iltaisin ja viikonloppuisin ja seurakuntataloja päivisin, kun päiväkerhot toimivat. Tilojen käyttöä onkin alettu seurata sen selvittämiseksi, mistä voitaisiin luopua. Asiassa on jo edetty, sillä Lindkulla muuttui tänä syksynä nuorten talosta lasten ja nuorten taloksi: lapset kansoittavat talon päivällä, nuoret illalla. Näin seurakuntakeskuksesta vapautui työtiloja.
Koska seurakunnan tilat ovat olleet ilmaisia tai hyvin edullisia, niihin on Nymanin mukaan todennäköisesti tehty paljon niin sanottuja haamuvarauksia eli on varattu paljon todellista tarvetta pidempi aika. Tästä pääsemiseksi tilavuokria on uudistettu.
Myös jätehuollon puolella on tehty ilmastotoimia, kuten hankittu syväkeräysastioita. Näin tyhjennyskertoja tulee paljon vähemmän, mikä vähentää kuorma-autoliikennettä.
Ruokahävikin vähentäminen on osa ilmastotyötä. Muun muassa työntekijöiden varaamien tarjoilujen hinnoittelua ollaan muuttamassa: jos on tilattu 20 leipää, maksetaan 20. Eikä niin monesta kuin tuli syödyksi. Punaisen lihan käyttöä on vähennetty ja luomu- ja lähiruuan osuutta kasvatettu.
Siivouskilpailutuksessa velvoitetaan käyttämään ympäristömerkin saaneita ja biohajoavia tuotteita. Siivousta on vähennetty siellä, missä tilan käyttö on vähäistä.
Metsiä suojelualueiksi
Seurakunnan metsien luontoarvot selvitettiin viime vuonna. Tutkittiin, löytyykö suojeltavaksi sopivia alueita ja onko talousmetsissä alueita, jotka kannattaisi ottaa metsäsuunnitelmissa huomioon. Valtaosa Suomen metsäalasta ja -lajistosta on suojelualueiden ulkopuolella, joten se miten talousmetsiä käsitellään, vaikuttaa oleellisesti metsälajistoon ja sen monimuotoisuuteen (Kuuluvainen et al.: Metsän kätköissä).
Monimuotoisuus parantaa sopeutumista ympäristön muutokseen.
Alueilta rajattiin 22 luonnoltaan arvokasta kohdetta. Metso-suojeluun sopivia ja tiukan suojelun kohteita todettiin olevan noin 106 hehtaaria, 38 prosenttia seurakunnan metsistä, ja varovaisin menetelmin käsiteltäviä noin 8,4 hehtaaria.
Karjalohjan Pappilanniemen alue on jo suojeltu. Sen metsä 150 vuotta vanhoine kuusikoineen on vaikuttava. Vanha luonnontilainen metsä on merkittävä hiilinielu ja tarjoaa elinympäristöjä monille lajeille, jotka eivät pärjää talousmetsissä ja ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon.
Ely-keskus tutkii, mitkä alueet täyttävät Metso-suojeluohjelman kriteerit. Jos alue suojellaan, sen omistaja saa puusta korvauksen. Suojeluun soveltuvaksi osoittautui Karjalohjalla Pappilan pohjoispuolinen, lahopuustoinen metsä. Lisäksi Ely-keskus on kiinnostunut Pusulan Isomäen 70 hehtaarin alueesta, jossa on muun muassa jyrkänteitä kauniisti sammaloituneine kivineen, kelopuita, avokallioita ja yli 120-vuotiasta metsää.
Lahopuun vähyys on merkittävin yksittäinen uhanalaisuutta aiheuttava tekijä Suomen metsissä. (Matti Koivula, Luonnonvarakeskus Luke)
Nuorten ilmastoahdistus pelottaa
Ilmastotyöryhmän puheenjohtaja, maanviljelijä Päivi Seger korostaa, että suojelualueista päätettäessä asiaa on pohdittava joka suunnalta. Suomi on kautta aikojen elänyt metsistä. Suojelun vaihtoehtona voisi olla jättää metsä vain rauhaan tai hyödyntää joitakin alueita. Isomäen suojelu on kuitenkin hänen mielestään ok, jos siihen päädytään.
Seger kiittää, että seurakunnassa on tehty paljon ilmastoon vaikuttavia toimia. Luottamushenkilöiden ei sitä paitsi ole tarvinnut keksiä niitä, vaan viranhaltijat ovat löytäneet kohteet. Seger kehuu erityisesti Nymanin osaamista ja toimia.
Yli 80 prosenttia suomalaisista on huolissaan ilmastonmuutoksesta tai luontokadosta. Nuorten kohdalla luku on peräti 97. (Taloustutkimus toukokuu 2022)
Seger päätyi työryhmään, koska häntä pelottaa nuorten ilmastoahdistus. Hän toivoo, että nuoret saisivat tietää, mitä kaikkea seurakunta tekee.
Ahdistus ei siitä ehkä helpotu, mutta on silti tärkeää, etteivät ihmiset ahdistuksessaan passivoidu. Jokainen voi tehdä osansa. Kristityn pitäisi huolehtia maasta, ympäristöstä ja lähimmäisestä – että kaikki voivat hyvin – ja seurakunnan tehtävä on olla siinä mukana
Seger
Ilmastoahdistuksen ja pessimismin keskellä haluamme luoda toivoa ja innostaa kirkon jäseniä ja muita ihmisiä työhön ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Vielä ehdimme toimia, mutta aikaa ei ole hukattavaksi!
Teksti: Eija-Liisa Eriksson
Kuvat: Lars Eriksson