Lohjan seurakunnan 700-vuotisessa historiassa kulkee roomalaiskatolisten ja luterilaisten kirkonmiesten ketju. Kirkkoherrojen nimistä osa on säilynyt asiakirjoissa, osa kadonnut. Esiin nousee muutama erityisen kiinnostava hahmo.
Skandinaviassa ja ilmeisesti Suomessakin liikkui 1000-luvun lopulta alkaen yksittäisiä munkkeja Saksasta Bremenin hiippakunnasta tekemässä lähetystyötä. 1100-luvulla kristinusko vakiintui Varsinais-Suomeen, josta oli vahvat yhteydet Ruotsiin.
1100-luvun varhaiset ristiretket liittyivät verotukseen ja valtiovallan vakiinnuttamiseen eivätkä niinkään kristinuskon levittämiseen.
Kastlähteellä Virkkalan suunnalla lienee ollut kappeli 1200-luvulla. Iso-Teutarin kartassa vuodelta 1703 näkyy merkintä ”Kastaa mäcki”, siis kastamispaikka. Hautaustavoissa näkyy muutos, kun polttohautauksesta siirrytään ruumishautaukseen: haudat ovat itä-länsi-suunnassa ja haudoista on löydetty ristikoruja ja ristikuvioin merkittyjä esineitä.
Arvellaan, että Lohjan Pyhän Laurin kirkon paikalle nousi ensimmäisten ristiretkien jälkeen puinen kirkko. Se oli ilmeisesti Moision kartanon yksityiskirkko, sillä kirkon nykyinen alue on lohkottu Moision maista. Aatelisto ja vauraat talonpojat alkoivat näihin aikoihin rakentaa Suomeen omia kyläkirkkojaan.
Asiakirja vuodelta 1323 kertoo, että kirkkoherrana oli silloin Ingvaldus. Tätä vuotta pidetään Lohjan seurakunnan syntyvuotena. Asiakirjan mainitsee 1600-luvun lopulla kirkkoherrana toiminut Tammelinius.
Ilmeisesti asiakirja katosi isonvihan aikaan pakomatkalla Ruotsiin, jonne silloinen kirkkoherra Abraham Juslenius lähti.
Pähkinäsaaren rauha osuu samalle vuodelle 1323, jona Ingvaldus mainitaan Lohjan pappina.
Valtakunnassa vallitsevat pitkään epävarmat olot. Ruotsi on valloittanut Viipurin vuonna 1293 ja rakentanut sinne idän porttia. Vuonna 1318 novgorodilaiset hyökkäävät Turkuun. Lännen puolustamista varten rakennetaan Raaseporin linna 1360-luvulla. Idän vastapainoksi Tanska, Ruotsi ja Norja muodostavat vuonna 1397 Kalmarin unionin.
Pariisin yliopiston rehtori
Ennen kuin Suomi sai oman yliopiston, täältä lähdettiin opiskelemaan Keski-Eurooppaan. Lohjan kirkkoherroista yksi nousi Pariisin yliopiston rehtoriksi.
Jacobus Petri Rödh kirjoittautui Leipzigin yliopistoon 1419 ja valmistui lisensiaatiksi Pariisin yliopistosta. Siellä hän toimi englantilaisen osakunnan kuraattorina. Pohjoismaiset opiskelijat olivat sen jäseniä, koska Suomi kuului Englannin lähetysalueeseen. Rödh luennoi Pariisin ylipistossa ja hoiti yliopiston rehtorin virkaa 1420-luvulla. Hän oli ensimmäinen tunnettu suomalainen matemaatikko ja astronomi ja piti Pariisin yliopistossa nimenomaan matematiikan ja astronomian luentoja.
Viimeinen maininta Rödhistä Pariisissa on vuodelta 1428. Sen jälkeen hän on lähtenyt Suomeen. Rödh mainitaan Turun tuomiokirkon kanunkina ja Lohjan kirkkoherrana.
Kirkko rakennetaan
Lohjan Pyhän Laurin kirkon rakentaminen aloitettiin vuonna 1470, ja kirkko valmistui viimeistään 1490-luvulla. Rakentajina toimivat ehkä Saksasta tai Tanskasta tulleet ammattirakentajat apunaan paikalliset talonpojat. Tuolloisesta kirkkoherrasta tai rakennusprojektista ei ole säilynyt tietoa.
Al secco -maalaukset on tehty 1510- ja 1520-luvuilla. Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaukset valmistuivat sitä ennen. Ne ovat miltei identtiset Lohjan kirkon maalausten kanssa, joten tekijät saattavat olla samat. Asiakirjatietoa ei ole, mutta todennäköisesti he olivat Euroopasta Ruotsin kautta Suomeen saapuneita kiertäviä kirkkomaalareita.
Keskiaikainen kuva Pariisin yliopiston luennolta 1300-luvun lopulta. Kuvan kaltaista oli opiskelu myös 1400-luvun alussa, jolloin Jakobus Rödh opiskeli Pariisissa.
Anders, katolinen ja luterilainen kirkkoherra?
Vuonna 1514 kirkkoherraksi nimitettiin Anders Henrikinpoika, joka oli ehkä Lohjan viimeinen katolinen kirkkoherra. Hänellä täytyi olla mahtavat suosittelijat, koska paavia pyydetään hyvällä latinan kielellä nimittämään hänet Lohjan kirkkoherraksi. Anders-teema näkyy kirkon maalauksissakin – Pyhä Andreas kuvataan useassa kohdassa.
Vuonna 1523 käynnistyi reformaatio, uskonpuhdistus. Ruotsin valtakunnassa se toteutui varsin huomaamattomasti. Suurin muutos tuli vuonna 1537, jolloin sielunmessut kiellettiin.
Lohjan kirkkoherrana toimi silloin Anders. Oliko hän sama henkilö kuin viimeinen katolinen kirkkoherra? Ainakin etunimi on sama. Anders lähti hakemaan vahvistusta kirkon omistusoikeuteen vuonna 1382 saatuihin maihin. Maat oli lahjoittanut sielunmessuja varten Niklas-niminen mies ja hänen puolisonsa Torlaff. Heidän asuinpaikkaansa ei tiedetä tarkkaan. Asiakirjassa käytetään Niklaksesta bonde-sanaa, joka voi tarkoittaa talonpoikaa tai Bonde-nimistä aatelissukua.
Reformaatio alkaa Ruotsissa vuonna 1527.
Agricolan ABC-kirja ilmestyy 1543.
Lohjaa aletaan kehittää. Ojamon kaivos avataan 1542.
Kustaa Vaasa ja huonosti käyttäytyvät talonpojat
Uskonpuhdistuksen myötä osa kirkon verotuloista siirtyi valtiolle. Kustaa Vaasa määräsi, että saatavista on tehtävä tarkka kirjanpito. Yhtenäiset voudintilit kertovat, miten paljon verotuloja kertyi, missä muodossa verot maksettiin ja kuka maksoi.
Luterilainen kirkkoherra Thomas Gregorii joutui luovuttamaan Kustaa Vaasan voudeille erilaisia kalleuksia, ja jäljelle jäi vain yksi kirkonkello. Kustaa Vaasa kävi Lohjalla vuonna 1555 ja totesi, ettei ollut missään tavannut yhtä huonosti käyttäytyviä, metelöiviä talonpoikia. Luultavasti talonpojat ilmaisivat tyytymättömyytensä ankaraan verotukseen. Ehkä ilmassa oli myös tyytymättömyys, joka vuonna 1551 oli saanut Kaukelan kylän Lasse-isännän syyttämään käräjillä Thomas-kirkkoherraa ”kirkon kalleuksien viemisestä” eli luovuttamisesta kuninkaan voudeille.
Andersilla oli todennäköisesti koko toimintansa ajan ollut katolisen kirkkoherran hyvät ansiot verotuloineen, mutta Thomas Gregorii sai tyytyä pienempiin tuloihin. Kuitenkin kirkkoherra Petrus Nikolai Härkä oli 1500-luvun puolivälissä Lohjan varakkain henkilö.
Tuomas Olavinpoika eli Thomas Olai oli syntyisin Lohjan Karstulta. Hän hankki kellotapuliin kellon, joka on siellä edelleen. Siinä on teksti: Jumalalle yksin kunnia. Tuomas Olavinpoika ja Henrik Laurinpoika antoivat valaa minut. Kunnia Jumalalle korkeudessa. Herran vuonna 1544.
Ei tiedetä, kuka Henrik Laurinpoika oli, kenties sukulainen Karstulta.
Nuijasota alkaa 1596. Ruotsin sisällissota, jonka osa nuijasota oli, kestää kolme vuotta.
Vuonna 1618 alkaa 30-vuotinen sota.
Sen päätyttyä koittaa rauhan ja kehityksen kausi, niin kutsuttu kreivin aika. Suomea isännöi Pietari Brahe 1637–1654.
Turun Akatemia perustetaan 1640.
Raamattu ilmestyy suomeksi 1642.
Kirkkoherra puuttuu viinanmyyntiin
Isaacus Petri Melartopaeuksen aikaan 1617–1624 rakennettiin Pusulan ja Nummen kappelit.
1624–1636 kirkkoherrana toiminut Matthias Laurentii oli kotoisin Nummelta. Hän toimi myös Helsingin pedagogion rehtorina. Kansanopetus tuli tärkeäksi tänä puhdasoppisuuden aikana.
Kirkkoherra Sveno Torchilli toimi kirkkoherrana 32 vuotta, keräsi varallisuutta ja omisti useita tiloja. Hän oli toiminut Turun tuomiokirkon taloudenhoitajana ja osallistunut Turun Akatemian vihkiäisiin vuonna 1640. Hän ryhtyi nostamaan seurakunnan siveellistä tasoa ja puuttui viinanmyyntiin. Hänen aikanaan perustettiin Pusulan kappeliseurakunta.
Johannes Forseniuksen moraalin alkuperää käsittelevän opinnäytetyön kansilehti vuodelta 1654. Työ vakuutti lohjalaiset, jotka sitten anoivat Forseniuksen nimittämistä Lohjan varakirkkoherraksi.
Huvinäytelmä ja hirttäjäiset
Lohjalla on toiminut kaksi Forsenius-nimistä kirkkoherraa.
Johannes Svenonis Forsenius vaikutti 1670-luvun alussa. Hänen poikansa Johannes Forsenius, 1695–1705, oli taiteellisesti suuntautunut. Hän oli viettänyt Turussa opiskelijaelämää siinä määrin, että oli saanut sakkojakin. Hän esiintyi näytelmissä ja kirjoitti ”Huvinäytelmän kolmesta säädystä”, jonka ensiesitystä kunnioitti läsnäolollaan itse valtaneuvos Pietari Brahe. Hän kirjoitti myös häärunoja, esimerkiksi kokoelman ”Rakkauden sodan kuvaus”.
Nuoremman Forseniuksen vuosiin osuivat suuret katovuodet 1695–1697. Kirkkoherra joutui kirjaamaan lohduttomat määrät nälkään kuolleita seurakuntalaisia ja kiertäviä kerjääjiä. Vuonna 1697 Nummella siunattiin yhteishautauksessa 50 vainajaa. Forsenius kuvaa poikkeuksellisia sääoloja: vuonna 1694 heinäkuun 20. päivänä vallitsi ankara rajuilma raesateineen, tuulet rikkoivat kirkon ikkunoita ja repivät kattoja laajalla alueella.
Vuonna 1697 neljännen pääsiäispäivän vastaisena yönä kirkkoon murtauduttiin. Varas vei ehtoollisviiniä ja leipää sekä kaksi hopealusikkaa ja rahaa. Voro löydettiin pian Veijolan riihestä, jossa tämä oli laskemassa rahojaan. Hänet otettiin kiinni ja tuomittiin kuolemaan hirttämällä.
Forsenius nuorempi ehti olla Lohjan kirkkoherrana vain viisi vuotta, kunnes kuoli. Jälkisäädöksessään hän kirjoitti, että jokaisen seuraavan kirkkoherran tuli kuoltuaan jättää kirkon inventaarioon vetohärkä.
Nimiölehti Johan Gerhardin teoksesta Pyhät tutkistelemuxet vuodelta 1688. Kirjan suomensi Gabriel Tammelinius toimiessaan Lohjan kirkkoherrana. (Lähde: Kansalliskirjasto) (Lähde: Kansalliskirjasto)
Kirkkoherra kalassa
Forsenius vanhemman ja nuoremman välissä Lohjan kirkkoherrana toimi aiemmin mainittu Gabriel Laurentii Tammelinius, joka oli ennen Lohjalle tuloaan ollut Turun katedraalikoulun johtajana.
Kirjallisesti suuntautunut kirkonmies käänsi kirjallisuutta suomeksi lähinnä ruotsista. Hän järjesti kirkon arkistoa, ja esimerkiksi tiedot ensimmäisestä kirkkoherrasta Ingvalduksesta ja Ojamon myllyn lahjoituksesta seurakunnalle perustuvat Tammeliniuksen muistiinpanoihin.
Mies oli innokas kalastaja, ja hauen kutuaikaan hänet oli soudatettava Kosken kylään saakka.
Hekumallista teen ja kahvin juontia
Gregorius Arctopolitanus, 1720–1745, kirjoitteli runoja latinaksi ja suomeksi. Hän lahjoitti Pyhän Laurin kirkkoon seitsenhaaraisen kynttilänjalan ja Margareta Capsian maalaaman alttaritaulun. Capsia oli todennäköisesti hollantilaista kauppiassukua, vaasalaissyntyisen rovasti Gavelinin puoliso. Häntä pidetään ensimmäisenä Suomessa työskennelleenä naistaiteilijana. Nykyisin Capsian alttaritaulu on Pyhän Laurin kirkon pohjoisseinällä ja seitsenhaarainen kynttilänjalka alttarilla.
Suomenlinnaa aletaan rakentaa 1749. Sen suunnittelija ja rakentaja, tykistöupseeri Augustin Ehrensvärd ostaa Kirkniemen, josta tulee marsalkkojen tila. Tottien lisäksi sitä isännöi Carl Johan Adlercreutz, joka toimii Suomen sodan aikana joukkojen ylipäällikkönä.
Kirkkoherra Abraham Roering tunnetaan skismasta apupappi Henrik Thoreniuksen kanssa. Kunnianhimoinen ja sanavalmis Thorenius kilpaili kirkkoherran kanssa kirkollisesta mahdista ja omaisuudesta ja syytti kirkonmiestä ahneudesta ja maallisen mammonan keräämisestä, hekumallisuudesta, joka näkyi erityisesti kahvin ja teen juomisessa. Hän puhui rovastin nimeä mainitsematta mutta niin selkeästi, että yksinkertaisinkin tiesi, kenestä oli kyse. Seurakunta kuunteli tyrmistyneenä apupapin räikeää solvaustulvaa, ja muutamat sanoivat temppelistä poistuessaan, että ”ennen hän on rovastia salaisesti haukkunut, nyt hän rupiaa sitä saarnastuolista tekemään”. Roering piti pintansa.
Kustaa III nousee kuninkaaksi 1771. Valtakautensa alussa hän häviää Venäjän sodan, jossa häntä vastaan soti serkkunsa Katariina Suuri. Raja säilyy entisellään. Aateliset perustavat Anjalan liiton ja yrittävät vangita kuninkaan. Kustaa III pakenee Ruotsiin ja yöpyy pakomatkalla Mustion linnassa.
Vuosina 1808–1809 käydyn Suomen sodan päätyttyä Suomi liitetään Venäjään.
Ensimmäinen suuriruhtinaskunnan aikainen kirkkoherra Anders Collin, 1785–1814, oli hyvin varakas.
Häntä seurasi Alexander Lauraeus, jonka samanniminen poika oli tunnettu taidemaalari. Lauraeuksen maalaus Talonpoikaistanssit kuvaa mahdollisesti pappilankin elämää, sillä pappiloissa osattiin iloita ja juotiin olutta ja viiniä. Kirkkoherra Lauraeusta ei enää haudattu kirkon lattian alle, vaan hänen hautakivensä on edelleen kirkkomaalla.
Yllätys sakastissa
Kirkkoherra Carl Henrik Forsman oli kotoisin Vaanilan kartanosta. Hänen aikanaan kirkko modernisoitiin.
Kirkkomaalauksista oli 1600-luvun lopulla peitetty asehuoneen kuvat ja 1700-luvulla sakariston maalaukset. Forsmanin aikaan 1830-luvulla kuoriaita purettiin ja ikkuna-aukkoja ja ovia suurennettiin, jolloin kirkkosaliin saatiin enemmän valoa. Luterilaisen valistuksen aika halusi häivyttää pimeän katolisuuden.
Forsman suunnitteli katon kuvien päälle taivaansinistä väriä, mutta talonpojista koostuva kirkkoraati vaati kirkkoherraa kustantamaan tarvittavat telineet. Suunnitelma ei toteutunut, sillä kirkkoherra kuoli pian.
Kirkkoherra Gustaf Helsingiuksen aikakausi näkyy yhä: hänen aikanaan rakennettiin Lohjan pappila, kunnostettiin Pyhän Laurin kirkon maalaukset ja perustettiin kunnallishallinto.
Gustaf Fredrik Helsingiuksen aikana 1859–1886 tuli voimaan kunnallislaki vuonna 1868. Siihen asti kirkkoherra oli johtanut pitäjänkokousta ja kirkossa oli luettu valtakunnan kuulutukset, koirien katoamisia myöten. Nyt kunnan ja seurakunnan tiet erosivat ja kirkkoruhtinaiden aika päättyi. Ajasta kertoo edelleen Lohjan pappila, joka valmistui vuonna 1861.
Helsingiuksen aikana taidehistorian opiskelijat tekivät maakuntamatkoja ja piirsivät kirkkojen maalauksia muistiin. Yksi retkikunnista tuli Lohjalle, ja taidehistorioitsija Emil Nervander sai luvan rapsuttaa kalkkimaalia sakastissa. Silloin poikkeuksellisen runsaat ja hienot maalaukset tulivat esiin. Sen jälkeen kirkkosalinkin maalaukset otettiin esille. Rahoitusta tähän saatiin valtiolta.
Taidehistorioitsijat päättelivät, että maalaukset olivat haalistuneet, joten värejä kirkastettiin ja vahvistettiin. Myöhemmin ymmärrettiin kuitenkin, etteivät maalaukset olleet koskaan olleet kirkkaat, ja liika väri poistettiin. Kirkkaat värit jätettiin kuitenkin muistoksi kattoholviin urkujen päälle.
Lohjan kirkkoherran virka on aina ollut haluttu, koska iso seurakunta takasi isot tulot.
Kirkkoherroista moni on ollut kirjallisesti suuntautunut, kiinnostunut historiasta ja taiteista. Tämä koskee myöhempiäkin kirkkoherroja.
Teksti Liisa Mantere
Asiantuntijana teologian maisteri Simo Jouhi