Arkkipiispa emeritus Andres Pöderiä tapaamassa

Laivamme saapuu Tallinnaan. Aurinko paistaa. Satamassa odottaa tuttu mies, Andres Pöder valmiina kyyditsemään meitä kotiinsa. On kulunut muutama vuosi viime tapaamisesta. Yhteydenpito oli vilkkaimmillaan 1990- luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Silloin Pöder oli Lohjan seurakunnan ystävyysseurakunnan Pärnun Elisabetin seurakunnan kirkkoherrana ja lääninrovastina.

Anders ja Marje Pöder


Vuodesta 2005 alkaen Pöder hoiti Viron kirkon arkkipiispan virkaa eläkkeelle jäämiseensä asti 2015. Eläkeläisenä Pöder on toiminut Viron kirkkojen neuvoston presidenttinä näihin päiviin asti. Edelleen hänellä on – kuten hän itse sanoo – kunniatehtävä saarnata tuomiokirkossa kerran kuussa.


Olemme saapuneet tapaamaan ja haastattelemaan arvostamaamme kirkonmiestä ja hänen puolisoaan Marje Pöderiä. Marje on koulutukseltaan juristi. Juristintehtäviensä ohella Marje on toiminut vapaaehtoisena seurakuntien ja kirkon työssä. Tapaaminen alkaa talossa, jonka toisessa kerroksessa asuu Viron kirkon nykyinen arkkipiispa Urmas Viilma. Aterian ja kahvittelun lomassa keskustelemme kummankin maan ja kirkon ajankohtaisista asioista. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tietysti päällimmäinen aihe.


Samalla tavalla tämä tuli yllätyksenä virolaisille kuin suomalaisillekin, vaikka uhkaava kehitys oli jo pitemmän aikaa nähtävissä. Kukaan ei kuitenkaan uskonut, että syttyisi sellainen tuhoamissota, jonka kauhistuttavia kuvia näemme uutisissa päivittäin. Silloin tällöin sodan syyllisiksi leimataan ylimalkaisesti venäläiset.


Toteamme, että vaikka Putin tällä hetkellä nauttii suurta suosiota, venäläisiä ei kansana voi leimata syyllisiksi. Virossa asuvien venäläisten keskuudessa sota on aiheuttanut suurta hämminkiä. Toteamme myös, että Ukrainalla on erityisasema Putinin ajattelussa. Maan historia, sen koko ja sen taloudellinen merkitys vaikuttavat kaiken taustalla.


Historiaan liittyy oleellisesti myös ortodoksinen kirkko. Viron ortodoksit ovat pääasiassa Moskovan patriarkaatin alaisia. Myös Konstantinopolin patriarkaatin alainen vähemmistö vaikuttaa Virossa. Sota on aiheuttanut hämminkiä tietysti myös kirkkojen sisällä.


Keskustelemme myös siitä, että nykyajan ihmiselle on ollut suuri yllätys, että maailmanlaaja pandemia voi olla todellisuutta tänäkin aikana. Olemme tuudittautuneet siihen ajatukseen, että kaikinpuolinen kehitys on jättänyt tällaiset kauhukuvat historiaan. Nyt elämme kuitenkin sekä pandemian että eurooppalaisen sodan keskellä.
Viro on jo vuodesta 2004 kuulunut Natoon. Tuolloin oli parempi tilaisuus liittymiselle, vaikka silloinkin Venäjältä tuli vakavia uhkauksia. Meillä Suomessa ja Ruotsissa Nato-keskustelu käy kuumana ja kovilla kierroksilla. Virolaiset ystävämme näyttävät ottavan asian rauhallisemmin. Venäjä tunnetaan. Venäjän kanssa on totuttu elämään. Sieltä tulevia uutisia ei ole uskottu ennen eikä nyt. Vaikeudet tiedetään, mutta niitä ei ehkä pelätä samalla tavoin kuin tuntematonta pelätään.


Vielä keskustelemme kirkon sisällä vellovasta avioliittokysymyksestä. Sekä Virossa että Suomessa keskustelu on käynnissä – kuumempana ilmeisesti Suomessa. Virossa ei ole lakia sukupuolineutraalista avioliitosta. Kansa oli 70 prosenttisesti perinteisen lain kannalla. Hallitus kuitenkin vaihtui ja tuleva kehitys jää nähtäväksi.
Päivitämme vielä tietoja yhteisistä ystävistämme. Lähetämme terveiset eri tahoille. Kiitämme ystävällisestä vieraanvaraisuudesta. Toteamme, että meitä on pidetty kuin piispaa pappilassa ja piispa lähtee taas autokuskiksemme kohti satamaa.

Teksti ja kuva
Kaiku Mäenpää
kirkkoherra, emeritus,
Timo Paattiniemi

Vastaa