Jo joutui armas aika ja suvi suloinen.
Suvivirren sanoilla on tänä kesänä erityinen merkitys.
Vihdoin voidaan kohdata kasvotusten ihmisiä, joita on tavattu vain puhelimen tai ruudun välityksellä
Vihdoin voidaan toteuttaa tapahtumia, jotka kahtena edellisenä
vuonna jouduttiin perumaan. Ilmassa on huojennusta ja juhlan tuntua.
Mutta taivaalle on noussut uusia pilviä. Sota ja sen seuraukset ovat tulleet lähelle.
Kotimaamme Suomi on asettumassa uuteen asentoon, ja tulevaisuus on vielä avoin.
Vielä ei osata täysin arvioida poikkeusajan vaikutusta läheisistään eristettyjen vanhusten elämään tai lapsiin ja nuoriin, joiden koulunkäynti keskeytyi ja kavereiden sijaan tuijotettiin oman huoneen seinä.
Emme myöskään tiedä, näyttääkö korona vielä leijonankyntensä.
Mutta nyt on tämä kesä. Otetaan vastaan sen lahjat.
Kesä kuuluu kaikille. Vielä on heitä, jotka tarvitsevat tukea ja apua.
Vielä on monia, joiden yksinäisyys jatkuu. Pidetään huolta.
Seurakunta ei ole lomalla, vaikka työntekijät vuorollaan ovatkin, ja vaikka jotkut toiminnat keskeytyvätkin kesän ajaksi. Jumala ei ole lomalla. Rukouksen linja on aina auki.
Yksi kesän huippuhetki voi olla vaikkapa pyhäaamun jumalanpalvelus ja sen jälkeiset tapulikahvit kirkkopihalla. Siellä voi jopa tutustua uusiin ihmisiin!
Sun rakkautes liekki sytytä rintaamme.
Luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme.
Anna-Mari Kaskinen
kirkkovaltuuston puheenjohtaja