Lohkare haastatteli kolmea 9–16-vuotiasta siitä, miten he neuvoisivat isovanhempiaan kännykän käytössä.
Lapset: Turvallisuus on tärkeää
Jaro Kuparinen (10 v.) haluaisi opettaa isovanhempia pelaamaan kännykällä pelejä, kuten on opettanut vanhempansakin, ja tekemään itselleen Facebook-tilit. Lisäksi hän kertoisi oman YouTube-kanavansa, niin että isovanhemmat voisivat seurata sitä. Jos isovanhemmat olisivat vasta aloittamassa kännykän käyttämistä, hän neuvoisi heille puhelujen soittamisen ja sen, miten kännykkään tehdään käyttäjätilit.
Roni Roos (16 v.) aloittaisi neuvomalla, miten kännykkään tallennetaan puhelinnumerot. Sitten hän neuvoisi asentamaan sovelluksia käyttäjän tarpeen mukaan:
– Jos haluaa vaikka katsoa uutisia, niin sellaisia.
Myös Ronin sisar Oona Ahovalli (9 v.) neuvoisi sovellusten asentamisen. Hänen mielestään ikäihmisen ei kannattaisi hankkia liian monimutkaista kännykkää – malleja on monenlaisia.
Roni neuvoo panemaan käyttäjätunnukset ja salasanat muistiin. Oona toteaa, että monimutkainen salasana on hyvä.
– On tärkeää pitää puhelin tallessa, eikä missään tapauksessa pidä antaa puhelinta tuntemattomalle, Roni sanoo.
– Ja jos esimerkiksi omasta Facebook-tunnuksesta ilmaantuu kopio, kannattaa pyytää osaavalta ihmiseltä apua.
Viime aikoina moni Facebookin käyttäjä on joutunut huomaamaan, että joku huijari on tehnyt hänen Facebook-tilistään kopion ja kopioinut siihen myös hänen profiilikuvansa.
Roni korostaa, että pankkitietoja ei pidä lähettää kenellekään, vaikka niitä pyydettäisiin ja luvattaisiin miljoona euroa.
– Ei missään nimessä kenellekään tuntemattomalle omia pankkitietoja. Vain läheisille ne voi antaa, jos tarvitsee apua pankkiasioissa, sanoo Roni.
Huijaukset ovat monissa köyhissä maissa tuottava elinkeino. Yleinen huijaus on sellainen, jossa huijattavan pitää ensin lähettää pieni summa rahaa ja pankkitunnuksensa, ja sitten huijari muka maksaa suuren summan rahaa, jonka huijattava on muka voittanut. Toinen perustelu pankkitunnusten vaatimiselle on, että halutaan muka varmistaa, onko toinen todellinen henkilö. Kuten Roni neuvoo, omia pankkitunnuksia ei saa lähettää kenellekään.
Isovanhemmat: Ilman kännykkääkin pärjää
Lohkare kyseli myös isovanhempien ohjeita lastenlapsille.
Maija Nymanilla on kuusi 8–16-vuotiasta lastenlasta. Kaikilla on kännykät. Nymanin mielestä on tärkeää, ettei nuori ylitä vanhempien kanssa sovittuja puhelimenkäyttötunteja.
– Yritän keksiä lapsenlapsille heitä kiinnostavaa toimintaa, kuten pyöräilyä, uintia, kirpputorilla käymistä ja pelejä. Iltasadut ja -kertomukset voittavat aina kännykän. On kiva, kun lapsenlapset pyytävät: “Kerro, mummo, kun sä olit lapsi…”, Nyman kertoo.
Pentti Aaltosella on viisi lastenlasta, jotka ovat iältään 16–20 vuotta.
– Kaikilla on kännykkä. En tiedä, mitä he sieltä seuraavat. Jossain vaiheessa he pelasivat pelejä. Varmaan sosiaalinen media on käytössä, mutta heillä on sosiaalista toimintaa myös livenä, siis ystäviä, joten kommunikointi ei ole kokonaan puhelimen varassa, Aaltonen miettii.
Maija Nymanin mielestä kännykkä tarjoaa fantasiaa ja utopiaa.
– Elämä on kuitenkin tässä maan päällä.
Nyman haluaisi vakuuttaa lapsille ja nuorille, että kaikki, mitä puhelimessa näkee, ei ole ollenkaan totta.
Aaltosen mielestä kännykän sisältö on virtuaalimaailmaa. Hänestä olisi parempi keskittyä todelliseen: Olla nokikkain, puhua ja kuunnella.
Aaltonen arvelee, että kännykkä jää monella sivuosaan, kun tulee perhettä ja on muuta tekemistä kuin katsoa kapulaa.
Pentti Aaltonen toteaa, että maailma on hänen elinaikanaan muuttunut.
– Minun nuoruudessani oli vain lankapuhelin. Siksi nykynuorten kännykän käyttöä ei voi verrata omaan nuoruuteen. Sitä voi vain katsoa sivusta: jassoo, noinko se menee.
Aaltonen miettii, että koulussa kännykän käyttö saattaa riistäytyä käsistä.
– Voisi olla hyödyksi ottaa laitteet tuntien ajaksi “kaniin”. Ne vievät huomion pois siitä, mikä olisi tavoite.
Aaltonen kertoo, että jossain oli porukalla päätetty jättää luurit vähäksi aikaa kaappiin.
– Kokemukset ovat saattaneet olla jopa yllättävän positiivisia. Ilmankin pärjää. Tulee muuta sisältöä tilalle.
Kännykkä ei kuitenkaan ole koulussakaan pelkästään haitta. Tämän kirjoittaja tuntee erään lukiolaisen, jolla on ADD-diagnoosi. Voidakseen keskittyä opetukseen hänen täytyy tunneilla pelata puhelimella jotain sopivaa peliä.
Lopuksi vielä tärkeä vinkki Maija Nymanilta. Myös kännykän käytössä aikuisen esimerkki on tärkeä.
Teksti ja kuvat Matti Pirhonen