Viime lukuvuonna Laurentius-koulun opettajat Pirjo Judin ja Jari Paunila päättivät tehdä Lohja 700 ‑juhlavuoden kunniaksi uskonnon ja kuvataiteen yhteistyöprojektin. Oppilaat piirtäisivät jonkin Pyhän Laurin kirkon maalauksen ja sijoittaisivat kuvaan itsensä. Sitä varten opettajat veivät luterilaiseen uskonnonopetukseen osallistuvat seiskaluokkalaiset kirkkoon kahdesti.
Nuoret pääsivät kirkkoon ensin historiaa ja uskontoa opettavan Jari Paunilan kanssa. Ideana oli tarkastella kirkkotaidetta ja tutustua ainutlaatuisiin maalauksiin. Paunila johdatteli aiheeseen kertomalla joistakin kuvista. Kukin oppilas valitsi sitten itseään kiinnostavan maalauksen.
Toisen kerran oppilaat menivät kirkkoon kuvisope Pirjo Judinin kanssa. He tutkivat valitsemaansa teosta tarkemmin, panivat puuväreillä paperille sen värit ja ottivat valokuvan. Itse työt tehtiin koululla.
Paunila yllättyi oppilaiden valinnoista positiivisesti. – Kuvittelin, että jotkin aiheet olisivat hyvin suosittuja, esimerkiksi ovensuun isokokoinen Paholainen, mutta oppilaat valitsivatkin hyvin erilaisia kuvia. He myös tutkivat värimaailmaa intensiivisesti.
Judinin kanssa puhuttiin värien lisäksi keskiaikaisista kirkoista ja siitä, että eri ihmisille eri paikat ovat tärkeitä, puhuttiin hartaudesta ja hiljaisuudesta.
– Kirkko on hieno! Kun menee sinne, rauha laskeutuu ympärille. Puhuimme siitä oppilaiden kanssa, ja he havaitsivat sen. Suurin osa oppilaista kunnioitti kirkon rauhaa.
– Harras tunnelma jatkui luokkaan, kun työtä tehtiin. Se oli erikoista, Judin pohtii.
Pirjo Judin ihailee sitä, että vaikka työ oli osaksi kopiointia, oppilaiden tekemissä kuvissa on ihana herkkyys.
– Oppilaat joutuivat myös miettimään, ovatko he kuvassa ulkopuolisena tarkkailijana tai esimerkiksi kauhistuneena. Joissakin töissä otettiin kantaakin, esimerkiksi oppilas on kääntänyt selkänsä koko tapahtumalle.
Haastatteluun saapuvat nuoret kertovat valinneensa kohteen, jossa on kivat värit, joka näyttää muutenkin kivalta ja joka olisi helppo piirtää.
Teksti: Eija-Liisa Eriksson
Idan mielestä tehtävä oli Ihan hauska ja mielenkiintoinen. Hän valitsi Viittamadonna-maalauksen, jossa Neitsyt Maria levittää viittansa ihmisten suojaksi. Ida piirsi itsensä tarkkailijaksi.
– Sijoitin itseni ylös, koska sieltä voi seurata tilannetta. Idan mielestä olisi ollut vähän parempi, jos ei olisi tarvinnut piirtää kuvaan itseänsä.
– Minusta kuvan tunnelmaan ei oikein sovi, että sieltä kurkkaa semmoinen hahmo.
Oskari lisäsi Betlehemin lastenmurhaan hahmon, joka rukoilee polvillaan, että murhaajat lopettaisivat.
– En miettinyt, että se olen minä, vaan joku tyyppi vain. Ylimääräinen hahmo sopii kuvaan hyvin.
Vilma valitsi Pyhän Tapanin kivitys -maalauksen, joka liittyy tapaninpäivään eli toiseen joulupäivään. Vilman mielestä teoksessa on kivat värit ja tyyppien asennot ja aihe on mielenkiintoinen.
– Tilanne on sellainen, jossa en haluaisi olla itse mukana. Katson sitä kuvassani kaukaa, kuin eri maailmasta.
Eveliinan mielestä Enkelit kantavat todisteita Jeesuksen kärsimyksestä ‑maalauksessa on kivat enkelinsiivet. Hän piirsi itsensä neljänneksi enkeliksi.
– En olisi halunnut piirtää kuvaan itseäni. Se ei minusta sovi siihen, se ei näytä hyvältä.
Opettaja kehuu sitä, että Eveliina piirsi omaankin käteensä attribuutin, jonka avulla pyhimys tunnistetaan, vasaran.
Julius toteaa, että maalaukseen Jeesus nousee taivaaseen oli kiva piirtää itsensä. Julius katselee siinä pilveen katoavaa Jeesusta, josta on näkyvissä enää viitanliepeet ja varpaat.
Viljan aiheena oli Diakoni Laurentius.
– Halusin panna itseni taka-alalle, koska pyhä henkilö on pääasia. En olisi halunnut piirtää kuvaan itseäni, se ei minusta sovi siihen.
Opettaja kehuu Viljan työtä siitä, että siinä seurataan Laurentiusta.
– Me lohjalaisina seuraamme Laurentiusta.
Nuorten maalauksista tehty video www.lohjanseurakunta.fi sekä Katupappilan ikkunassa 1.12. saakka.
Lohjan Pyhän Laurin kirkon maalauksiin voit tutustua myös Citynomadi.fi-palvelussa. Reitin nimi on Pyhän Laurin kirkko ja kirkkomaa.