Lohjan seurakunta täyttää tänä vuonna 700 vuotta. Varhaisin kirjoitettu perimätieto kertoo, että seurakunnan ensimmäinen kirkkoherra oli vuonna 1323 Ingvaldus.
Lohjan seurakuntapitäjän syntyjuuret ulottuvat kuitenkin jo 1200-luvulle. Vanhan perimätiedon mukaan Virkkalan Kastlähteellä ja sen läheisyydessä Kyrkstadissa ovat Lohjan kirkollisen elämän juuret, myös Lohjan ensimmäiselle kirkolle osoitettu paikka.
Lohjan kirkkopitäjän piti olla niin suuri, että se pystyi rakentamaan kirkon ja pappilan sekä palkkaamaan papin. Seurakunnan perustaminen vaati paikallisten asukkaiden lisäksi piispan ja maallisen esivallan tuen.
Keskiajan lopulla Suomessa oli sata seurakuntaa. Lohjan emäseurakunta kuului alueeseen, jossa seurakuntaverkosto oli tiheintä. Paikallisen hallinnon tärkein yksikkö vuoteen 1865 saakka oli seurakunta. Kaikki Läntisen Uudenmaan suomenkielisten alueiden nykyiset hallintoyksiköt ovat historian eri vaiheissa eronneet keskiaikaisesta Lohjan seurakuntapitäjästä: Siuntion pohjoisosa, Vihti, Karkkila, Karjalohja, Sammatti, Nummi ja Pusula.
Paikallisen hallinnon tärkein yksikkö oli vuoteen 1865 saakka seurakunta. Karjalohjan, Nummen, Pusulan ja Sammatin seurakunnat liitettiin Lohjan seurakuntaan 1.1.2013, kun Kirkkohallitus päätti laajentuvan seurakunnan myötä lakkauttaa kyseiset seurakunnat ja seurakuntayhtymän, jonka Lohjan seurakunta muodosti Sammatin seurakunnan kanssa vuosina 2009–2012.
Kirkkoherra eli pastor corporis et animae oli pitäjäläistensa paimen sekä hengellisissä että maallisissa asioissa. Hänelle kuului kirkon arvovalta ja hänellä oli näkyvä sija pitäjän hallinnossa. Kirkkoherra oli siten suurin auktoriteetti, merkittävämpi kuin nimismies. Monet Lohjan kirkkoherroista olivat jo Lohjalle tullessaan melko ansioituneita kirkonmiehiä, sillä Lohja oli ensimmäisen luokan kirkkoherraseurakunta ja ennen kaikkea palkkaeduiltaan erittäin hyvä.