Tämän joulun Lohkareeseen olemme saaneet tasavallan presidentin puolison, tohtori Jenni Haukion haastattelun. Toimittaja Liisa Mantere sai monipolvisen prosessin kautta luettavaksemme kiintoisan kokonaisuuden, joka synnyttää varmaan monenlaisia ajatuksia.
Yksi mieleeni jäänyt ajatus löytyy haastattelun loppupuolelta, kun rouva Haukio toteaa, että “pohjimmiltaan elämässä on kysymys luopumisesta”
Ensi lukemalta mieleen ponnahti, että ajatus on varsin yllättävä joulua valmisteltaessa. Eikö joulu ole ennen muuta saamisen juhlaa? Lapsille on tuotettu paksut neliväriesitteet, joista voi ympyröidä tai rastittaa toivelistaa: nämä minä haluan! Ja onhan lahjojen saaminen mieluisaa meille vanhemmillekin.
Kuitenkin useita jouluja kokeneena, useita vuodenkiertoja eläneenä ymmärrän, että pohjimmiltaan elämässä on sittenkin suurelta osin kyse luopumisesta. Joulunkin mielekkyys liittyy itse asiassa luopumisen synonyymiin, antamiseen. Siitä, että saan antaa, löytyy sittenkin suurempi ilo kuin siitä, että jälleen kerran saan jotain itselleni.
Luopumiseen liittyy ajatus itsestä osana yhteisöä. Elämäni ei ole vain minua itseäni varten, vaan sen mielekkyys ilmenee yhteydessä muihin. Siinä on aina kyse luopumisesta, yhteisen hyvän etsimisestä oman navan ympärillä pyörimisen sijaan. Tämä tuntuu myös jouluna. Toisaalla minulla on halu olla hiljaa, rauhoittua, saada omaa tilaa, ja toisaalla ovat muut ihmiset, perhe, sukulaiset, eri sukupolvet. Luovunko omastani toisten hyväksi? Tai vielä enemmän: voisinko luopua ajastani jonkun sellaisen hyväksi, jonka elämässä asuu yksinäisyys? Kutsuisinko naapurin joulukahville tai suorastaan jouluaterialle? Mistä voisin tänä jouluna luopua?
Ajatus siitä, että myös kristinuskon suuren juhlan, joulun olemukseen kuuluu luopuminen, saattaa kuulostaa yllättävältä, ellei peräti haetulta. Raamattu kertoo perimmiltään siitä, miten rakkaus ihmisiä kohtaan sai Jumalan luopumaan Pojastaan ja lähettämään tämän maailmaan pelastamaan sen: “Teille on tänään syntynyt Vapahtaja”.
Useampikin lauluntekijä on pukenut joulun ytimen tiiviiseen muotoon: “jouluna Jumala syntyi”. Apostoli Paavali avasi asiaa vähän enemmän kirjoittaessaan Jeesuksesta: “…vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa”.
Jumala oli valmis luopumaan taivaallisista ja suostumaan ihmiseksi meidän muiden joukkoon. Tämän luopumisen perimmäinen motiivi on, että Jumala rakastaa meitä ja haluaa tarjota meille mahdollisuuden päinvastaiseen suuntaan – siirtymiseen täältä ihmisten elämästä taivallisiin. Mahtavaa luopumista!
Jumalan siunaamaa joulua Sinulle
Hannu Nyman
rovasti, kirjailija, kirkkovaltuutettu