Miten lohjalaisten esivanhemmat kokivat ja elivät ehtoollisjumalanpalveluksen eli messun 500 vuotta sitten, sitä emme voi tietää. Pyhän Laurentiuksen messu, joka järjestetään Lohjan seurakunnan 700-vuotisjuhlavuoden kunniaksi 10. huhtikuuta, pyritään kuitenkin viettämään pääpiirteissään samalla tavoin.
Pyhän Laurentiuksen messukaavan on rekonstruoinut Missale Aboensesta Markku Koponen. Hän on tehnyt myös käsiohjelman pohjaversion. Missale Aboensen messussa kiehtoo liturgina toimivaa Ismo Turusta sen välittämä mysteeri.
Puoliääneen latinan kielellä toimitettu messu sulkee pois keskittymisen puheeseen. Oleellista on Pyhän läsnäolo. Ihminen on läsnä hyvineen ja pahoineen. Hän on hyväksytty omana itsenään.
kuvailee Turunen messun syvintä olemusta
Ensimmäisen keskiaikaisen messun Turunen piti Siuntiossa vuonna 1997. Sytykkeenä oli halu toimittaa sellainen messu, jota Siuntion Pyhän Pietarin keskiaikaisessa kirkossa oli pidetty kirkkohuoneen ”lapsuuden” aikana.
Löysimme asiaa tuntevat tahot Helsingin Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnan piiristä, Turunen mainitsee.
Hän on tehnyt messun seurakunnan kuoron Verbi Dei sonon kanssa kymmenkunta kertaa muun muassa Siuntiossa, Turun tuomiokirkossa, Hollolan Pyhän Marian kirkossa, ja kerran aiemmin myös Lohjan Pyhän Laurin kirkossa.
Keskiajalla jumalanpalveluskieli oli latina. Osa messusta vietetään kuitenkin suomeksi.
Katolisessa messussa ihminen lepää kaikilla aisteillaan kirkon pyhässä tilassa, jonka seinistä kaikuu papin ja kuoron gregoriaaninen resitaatio, puhelaulu.
Pyhään sakramenttiin etenevän liturgisen toiminnan kautta pyhä on läsnä. Seurakuntalainen voi lähteä kirkosta omaan arkeensa hyväksyttynä, ruumista, sielua ja henkeä koskettaneen siunauksen varassa
Turunen toteaa.
Lohjan Pyhän Laurin kirkko on aikanaan rakennettu niin, että puhelaulu sekä kanttorin ja kuoron laulu saavat katoista ja seinistä hyvän tuen ja koskettavat läsnäolijoiden tunteita ja soluja.
Lohjan kirkko on omistettu Pyhälle Laurentiukselle. Laurentius esiintyy ensi kerran Turun hiippakunnan kalenterissa 1347 ja sitten Missale Aboensessa, Turun hiippakunnan virallisessa messukirjassa. Laurentiuksen juhla 10.8. oli yleinen kansanjuhla. Messun musiikki on peräisin keskiajan suomalaisista käsikirjoituksista ja Missa de Angelis kokoelmasta. Gregoriaaninen musiikki perustuu kuitenkin paljon vanhempaan perintöön. Messun lopuksi pappi siunaa seurakunnan tehden ehtoollisleipälautasella eli pateenilla kolme ristinmerkkiä:
Benedictio Dei Patris + omnipotentis et Filii + et Spiritus + Sancti descendat super vos et maneat semper. Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan ja Pojan ja Pyhän Hengen siunaus laskeutukoon teidän päällenne ja pysyköön aina kanssanne.
Tarkoituksena on, että pyhä messu ei jäisi läsnäolijoille vain historialliseksi esitykseksi, vaan olisi – jonkinlaisesta outoudestaan huolimatta – myös koskettava jumalanpalvelus.
teksti & kuvat:
Leena Anttila
Ismo Turunen
Ismo Turunen vihittiin papiksi Porvoossa. Vuonna 1979 hän aloitti Siuntion ja Inkoon kaksikielisten seurakuntien yhteisenä virallisena apulaisena. Siuntioon perustettiin 1992 kokonainen papin virka, josta Turunen siirtyi vuonna 1983 vt. kirkkoherraksi ja myöhemmin kirkkoherraksi. Nyt hän on ollut viiden vuoden ajan eläkeläinen. Lohjalla hän on löytänyt harrastuksekseen joogan ja pyöräilyn ohella kirkkokuoron ja Mieskuoro Lohjan Miehet -kuoron.
Pyhän Laurentiuksen messu
Pyhän Laurentiuksen messu Turun hiippakunnan liturgian Missaele Aboensen 1488 mukaan Lohjan Pyhän Laurin kirkossa 2. pääsiäisipäivänä 10.4.2023 kello 10 alkaen. Liurgia Ismo Turunen, vokaaliyhtye Schola Gregoriana Aboensis, joht. Roope Gröndal, kanttori Atte Tenkanen, messukappalainen Simo Jouhi, kirkkoväärtit Päivi Laurila, Niko Mikkonen, ja Kirsi Valkeapää, liturgian rekonsturointi Markku Koponen.