Anna-Mari Kaskinen ja Simo Jouhi muistelevat menneitä ja pohtivat tulevaa.
Kukaan ei voi olla kirkkovaltuustossakaan loputtomasti. Kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Simo Jouhi on päättämässä viimeistä kauttaan valtuustossa. Jouhilla on takanaan kaksi kautta eli kahdeksan vuotta. Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Anna-Mari Kaskinen on nyt valtuustossa neljättä kautta, joskaan ei neljättä peräkkäistä. Hän kertoo jättäneensä tämänkertaiset vaalit väliin, mutta pitää mahdollisena asettumista ehdolle tulevaisuudessa.
Jouhi on eläkkeellä oleva Lohjan lukion uskonnon, psykologian ja historian opettaja. Kaskinen taas on tuottoisin Suomen nykyisistä hengellisten laulujen sanoittajista. Nykyisessä virsikirjassa on seitsemän hänen sanoittamaansa virttä.
– Elämäntilanne on sellainen, että on hyvä hengähtää valtuustosta, Kaskinen kertoo.
– Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sen näkee sitten. Yhtenä motivaationa asettua ehdolle tälle kaudelle oli halu toimia sen puolesta, että yhteys ja hyvä yhteistyö Lohjan seurakuntaan liitettyjen alueseurakuntien kanssa vahvistuisi ja luottamus lisääntyisi. Monet luottamushenkilöt sekä alueseurakunnista että kantaseurakunnasta ovat vuosien varrella tulleet tutuiksi, ystäviksikin.
Alkujaan Kaskinen lähti kirkkovaltuustoon, koska toivoi, että suurella seurakunnalla olisi oma lehti. Hän teki asiasta aloitteen, joka meni läpi. Luet sitä lehteä juuri nyt.
Luottamushenkilönä toimiminen ja lehden tekeminen auttoivat Kaskista tutustumaan paremmin Lohjan seurakuntaan.
Jouhin aloittaessa kahdeksan vuotta sitten valtuutettuna Lohjan seurakunta oli aika erilainen kuin nyt. Kaupunki oli juuri laajentunut ja entiset itsenäiset seurakunnat liitetty Lohjan seurakuntaan. Eräät niistä olivat itsenäistyneet Lohjan seurakunnasta 1800-luvulla. Paikallishallinnon olosuhteiden muuttuminen johti nyt uuden suurseurakunnan syntymiseen.
Kaskinen kertoo, että kun hän oli ensimmäistä kertaa puheenjohtajana, valtuuston oli päätettävä, millainen hallintomalli Lohjalle valitaan.
Kun kunnat yhdistyvät, niiden alueilla toimivien seurakuntien on päätettävä, muodostavatko ne yhden seurakunnan vai useasta seurakunnasta koostuvan seurakuntayhtymän. Suomessa on viime vuosien aikana tehty kymmeniä seurakuntaliitoksia.
Seurakunta saadaan toimimaan siellä, missä on hyvää tahtoa
Historian kuluessa seurakuntien koot ovat muuttuneet paljon. Esimerkiksi 1300-luvulla Lohjan seurakunnan naapurina oli Janakkalan seurakunta ja raja kulki Karkkilassa eli Pyhäjärvellä, tarkkaan ottaen Pyhäjärvessä. Rajamerkkinä toimi järvi, joka silloin oli nimeltään Pahajärvi.
Karjalohjan, Nummen, Pusulan ja Sammatin seurakunnat liitettiin Lohjan seurakuntaan ensimmäisenä päivänä tammikuuta 2013.
– Alkuun oli pelkona, mitä pienille seurakunnille tapahtuu, Kaskinen kertoo. Joissakin alueseurakunnissa esiintyi epävarmuutta toiminnan jatkuvuudesta ja erityisesti paikallisen vaikuttamisen mahdollisuuksista.
Jouhi toteaa, että sen jälkeen on tapahtunut eheytymistä. Ymmärrys on lisääntynyt puolin ja toisin. Yhteys on syntynyt.
– Tähän on päästy, kun kirkkovaltuutetut ovat puhaltaneet yhteen hiileen ja keskinäinen luottamus on vahvistunut.
– Missä on hyvää tahtoa, siellä seurakunta saadaan toimimaan, Kaskinen pohtii. – Olen kokenut, että alueiden välistä yhteistyötä on onnistuttu lisäämään ja luottamusta vahvistamaan.
Jouhi arvelee, että seurakunta on kehittynyt paljon sinä aikana, kun hän on ollut valtuustossa. Esimerkiksi vapaaehtoistoimintaa on kehitetty. Sitä on nyt organisoimassa työntekijä, vapaaehtoistyön ja viestinnän koordinaattori Eeva Hietala. Vapaaehtoisia toimijoita on tällä hetkellä noin 500.
– Seurakuntalaisia ei pidetä enää kohteina vaan aktiivisina toimijoina työntekijöiden rinnalla. Tämä kehitys on nähtävissä koko kirkossa. Talousnäkymät ovat sellaiset, että tulevaisuudessa vapaaehtoisten rooli korostuu, Kaskinen huomauttaa.
Jouhin mukaan seurakunnan palkatut työntekijät ovat työlleen omistautuneita ja päteviä. Nyt marraskuussa virka- ja työsuhteisia työntekijöitä on 118. Heistä vakituisia on 102 ja määräaikaisia 16. Kesäaikana on lisäksi paljon kausityöntekijoitä.
– Alueseurakunnille on etua siitä, että seurakunnalla on esimerkiksi kiinteistöihin liittyvää hyvää ammattitaitoa, Kaskinen toteaa.
Mikä on olennaista?
Kaskinen pohtii seurakunnan tulevaisuutta. Jo nyt on jouduttu miettimään, mikä toiminnassa on olennaista ja mistä voitaisiin mahdollisesti luopua. Taloutta täytyy tasapainottaa.
Tulevaisuuteen ollaan varautumassa hyvin. Tällä valtuustokaudella aloitti tulevaisuustyöryhmä.
Kaskinen toteaa, että kirkko on aina ollut muutoksen alla ja joutunut miettimään toimintatapojaan uudelleen. Sanoma ei silti ole muuttunut. Tällä hetkellä haasteena Kaskisen mielestä on, miten kirkon sanoma tavoittaisi nuoret ikäluokat.
– Muuttuneessa tilanteessa on mietittävä, miten saamme siirrettyä hengellistä perintöä. Esimerkiksi kouluissa ei voida enää pitää päivänavauksia, joissa veisataan virsiä. Seurakunnan ja kotien rooli perinteen välittäjinä korostuu entisestään. Jos me itse arvostamme perinnettä, voimme viedä sitä eteenpäin. Esimerkiksi lapsille voi opettaa iltarukouksen ja heidän kanssaan voi laulaa hengellisiä lauluja, Kaskinen sanoo.
Kaskinen kertoo olevansa tulevaisuuden suhteen optimisti.
– Kirkko voi joutua ahtaalle ja miettimään olemistaan. Kirkolla on tulevaisuus ja toivo, mutta millainen se on, sen näkee sitten.
– On mietittävä toimintatapoja. Kirkon sanomasta ei voida luopua, mutta tapoja viedä sitä eteenpäin on mietittävä. Jokaiselle ajalle täytyy löytää omat tapansa, Kaskinen painottaa.
Tulevaisuuteen katselee myös seurakunnan ilmastotyöryhmä. Koko kirkon on tarkoitus olla ilmastoneutraali vuoteen 2030 mennessä.
Ilmastoasioiden etenemistä auttoi yllättäen koronapandemia. Se pani meidät opettelemaan etävälineiden käyttöä, esimerkiksi Teams-kokousten pitämistä.
– Monet rutiinit, kuten hallinnolliset asiat, on ihan yhtä hyvä toteuttaa etänä kuin paikalla ollen, Kaskinen toteaa.
Tietoa Pyhän Laurin kirkon maalauksista nettisovelluksen kautta
Seurakunta elää nykyään myös tietoverkon kautta. Citynomadi-palvelussa on opastus, jossa kerrotaan Pyhän Laurin kirkkomaan haudoista ja puista. Nyt sinne on lisätty itse kirkon ja sen maalausten esittely.
– Maalauksia voi tulla tutkimaan paikan päälle vaikka joka päivä Citynomadin kanssa, tai niistä voi lukea kotona, Jouhi sanoo.
Jouhi on kirjoittanut tekstit itse. Hän aloitti maalausten viesteihin perehtymisen tuodessaan kolmen vuosikymmenen ajan oppilaitaan kirkkokierroksille. Eläkepäivinä Jouhin tiedot ovat lisääntyneet, sillä hän on pitänyt erilaisille ryhmille lähetystyön hyväksi esittelykierroksia. Jokaiseen esittelyyn on valmistauduttava, ja joka kerta on mietittävä, mikä kulloistakin ryhmää kiinnostaisi.
Arvellaan, että Pyhän Laurin kirkon maalaukset on tehnyt sama ryhmä kuin Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaukset ja että osa maalareista on ollut saksalaisperäisen, Ruotsissa vaikuttaneen kirkkomaalari Albertus Pictorin oppilaita. Albertuksen nimi on mainittu vuonna 1465 päivätyissä ruotsalaisissa asiakirjoissa, ja Pyhän Laurin kirkon maalaukset on tehty 1510-luvulla.
Lohjan ja Hattulan maalaukset ovat Suomessa ainutlaatuiset. Muissa kirkoissa ei ole ollut yhtä laajoja kokonaisuuksia, tai ainakaan ne eivät ole säilyneet.
Lohjan ja Hattulan kirkkojen maalausten järjestys on erilainen. Lohjalla se on Jouhin mukaan tarkemmin harkittu. Lohjan maalaukset ovat selkeästi teologisemmat.
– Naantalin luostarilla on ollut oma vaikutuksensa, Jouhi selittää. – Maalauksissa on vahva birgittalainen ulottuvuus. Esimerkiksi Neitsyt Maria on kuvattu juuri sellaisena, kuin Pyhä Birgitta sanoo hänet ilmestyksessä kohdanneensa.
Jouhin mielestä Lohjan maalausten laadusta kertoo sekin, että kaikilla hahmoilla on ilmeet. Esimerkiksi Espoon tuomiokirkon maalauksissa hahmojen kasvot ovat viimeistelemättömät ja silmät pelkkiä väriympyröitä.
Missä sijaitsi Lohjan ensimmäinen kirkko?
Lohjan Pyhän Laurin kirkko on todennäköisesti rakennettu samalla paikalla sijainneen puukirkon ympärille, minkä jälkeen puukirkko on purettu pois. Keskiaikainen Pyhän Laurin kirkko lienee siis Lohjan uusi kirkko. Ennen puukirkkoa Virkkalassa on mahdollisesti ollut Kyrkstadin kartanon alueella Pyhän Jaakobin kirkko. Siitä on löydetty yksi nurkkakivi.
– Lohjan seurakunta näyttää olleen keskiajalla rikas, kun sillä on ollut varaa rakentaa tällainen kirkko. Maaperähän on hedelmällistä. Lisäksi seurakunta sai vuonna 1382 Virkkalasta lahjoituksena kaksi maatilaa. Täällä on siis ollut varakasta väkeä, Jouhi toteaa.
Lohjanjärven kautta on kulkenut Hämäläisten meritieksi nimetty kauppareitti, jota pitkin on laivattu esimerkiksi Tallinnaan vietäviä turkiksia. Reitti on kulkenut Hämeestä Lohjan kautta Pohjaan. Sen varrella Hiidensalmessa lienee ollut pakanallinen kulttipaikka – alueen nimi juontaa juurensa tästä – joka lienee toiminut myös kauppapaikkana.
Citynomadin pyhiinvaellusreitti
Citynomadiin tulee lähiaikoina pyhiinvaellusreitti, jota seuraten voi kävellä tai pyöräillä Pyhän Laurin kirkon ja Teutarin kylässä sijaitsevan Kastlähteen välisen taipaleen. Reitin nimi on Lohjan ensimmäisen tunnetun kirkkoherran mukaan Isä Ingvalduksen vaellus.
Reitin voi kulkea paitsi hengellisin, myös maallisemmin ajatuksin tutustumalla paikallisiin kohteisiin ja niiden historiaan. Tai sitten sen voi jättää kulkematta ja sen sijaan tutustua kohteisiin verkossa.
Jouhin laatima pyhiinvaellusreitti liittyy Lohjan seurakunnan ja kaupungin yhteisiin 700-vuotisjuhliin. Juhlavuoteen liittyy niin ikään Kaskisen lastenkirja Mestarinaakan juhlayllätys, joka julkaistaan Menneen ajan joulumarkkinoilla.
Teksti ja kuvat Matti Pirhonen